Psalmi 109

Jumalani, sinä jota ylistän,

älä enää vaikene!

₂Vainoajani syytävät suustaan pahoja ja kavalia sanoja

ja valehtelevat minulle.

₃He saartavat minut vihamielisillä puheillaan,

käyvät kimppuuni ilman syytä.

₄Ystävyyteeni he vastaavat syytöksillä,

mutta minä vain rukoilen.

₅He palkitsevat hyvän pahalla,

ystävyyteni vihalla.

₆He puhuvat minusta näin:

»Jumala, määrää syyttäjä häntä vastaan,

anna hänen joutua pahoihin käsiin.

₇Kun oikeutta käydään,

anna hänen osoittautua syylliseksi

ja hänen rukouksensakin pahaksi teoksi.

₈Olisipa hänen elinaikansa lyhyt,

saisipa joku toinen hoitaakseen hänen tehtävänsä.

₉Tulisipa hänen lapsistaan isättömiä

ja hänen vaimostaan leski.

₁₀Toden totta, kulkisivatpa hänen lapsensa kerjuulla,

oman onnensa nojassa kaukana raunioituneesta kodistaan.

₁₁Kunpa koronkiskuri riistäisi koko hänen omaisuutensa,

ryöstäisivätpä vieraat kaiken,

mitä hän on työllään ansainnut.

₁₂Kunpa kukaan ei osoittaisi hänelle hyvyyttä

eikä armahtaisi hänen orpoja lapsiaan.

₁₃Sammuisipa hänen sukunsa,

kunpa hänen nimensä hävitettäisiin

jo seuraavan sukupolven aikana.

₁₄Pysyisipä hänen esi-isiensä syyllisyys

Jumalan muistissa.

Kunpa hänen äitinsä synti ei unohtuisi.

₁₅Olisivatpa nämä rikkomukset aina Jumalan mielessä,

kunpa hän hävittäisi maan päältä heidän muistonsakin.

₁₆Vastustajamme ei välittänyt tehdä hyvää.

Hän vainosi kaltoinkohdeltuja, vähäosaisia ja lannistettuja

tehdäkseen heistä lopun.

₁₇Hän syyti kirouksia, mutta tuli itse kirotuksi.

Hän ei siunannut ketään ja jäi itse siunausta vaille.

₁₈Saisipa hän ylleen kirouksen kuin vaatteen,

valuisipa kirous hänen sisimpäänsä kuin vesi,

kunpa se voitelisi hänen luunsa kuin öljy.

₁₉Olisipa se kuin vaate, johon hän kietoutuu,

kuin vyö hänen lanteillaan.»

₂₀Tulisipa tämä kaikki Jumalan rangaistuksena

niiden niskaan, jotka syyttävät minua

ja puhuvat minusta pahaa.

₂₁Jumala, minun Herrani,

sinä hyvä ja uskollinen, pelasta minut nimesi tähden!

₂₂Minä olen kurja ja vähäosainen,

sydämeni on haavoilla.

₂₃Minä katoan kuin hiipuva varjo,

minut huitaistaan pois kuin heinäsirkka.

₂₄Polveni horjuvat paastoamisesta,

olen pelkkää luuta ja nahkaa.

₂₅Minusta on tullut vainoajieni pilkan kohde.

Kun he näkevät minut, he pudistelevat ivallisesti päätään.

₂₆Jumala, minun Jumalani, auta minua!

Sinä, joka olet hyvä, pelasta minut.

₂₇Anna vainoajieni tuntea kätesi voima.

He saavat tietää, että sinä autat, Jumala.

₂₈He kiroavat, mutta sinä siunaat.

He saavat hävetä, mutta sinun palvelijasi iloitsee.

₂₉Syyttäjäni puetaan loukkauksiin,

häpeän viitta kietoutuu heidän ympärilleen.

₃₀Minä tahdon kiittää Jumalaa suureen ääneen,

ylistää häntä runsaslukuisessa joukossa.

₃₁Hän seisoo sorretun rinnalla

ja pelastaa tämän niiltä, jotka vaativat tuomiota.