Psalmi 42

₂Niin kuin peura ikävöi janoissaan veden äärelle,

minä ikävöin sinua, Jumala.

₃Minun sisimpäni janoaa Jumalaa,

elävää Jumalaa.

Milloin saan tulla eteesi ja nähdä sinut?

₄Kyyneleeni ovat ruokani päivin ja öin,

kun minulta kysytään kaiken aikaa:

»Missä on Jumalasi?»

₅Muistan, kun kuljin väkijoukon ympäröimänä,

suuressa juhlijoiden joukossa.

Johdin heitä Jumalan temppeliin

ylistyksen ja riemulaulujen raikuessa.

Tällä haluan lohduttaa itseäni.

₆Miksi mieleni on niin epätoivoinen?

Miksi olen niin levoton?

Odota Jumalaa!

Vielä minä saan kiittää häntä,

minun auttajaani ja Jumalaani.

₇Kun ahdistus valtaa minut,

ajattelen sinua, Jumala,

täällä Jordanin lähteillä ja Hermonilla,

Misearinvuorella.

₈Syvyys kutsuu syvyyttä,

kun koskesi kohisevat.

Kaikki hyökyaaltosi ja tyrskysi vyöryvät ylitseni.

₉Päivisin Jumalan hyvyys on kanssani,

öisin ylistän häntä.

Silloin rukoilen Jumalaa, elämäni antajaa,

₁₀sanon Jumalalle, kalliolleni:

Miksi olet unohtanut minut?

Miksi minun on kuljettava surusta synkkänä,

miksi vastustajani saavat piinata minua?

₁₁Kun tuskani yltyy äärimmilleen,

he ivaavat minua kaiken päivää kysellen:

»Missä Jumalasi on nyt?»

₁₂Miksi mieleni on niin epätoivoinen?

Miksi olen niin levoton?

Odota Jumalaa!

Vielä minä saan kiittää häntä,

minun auttajaani ja Jumalaani.