Viides enkeli puhaltaa torveensa
1Viides enkeli puhalsi torveensa. Silloin huomasin tähden, joka oli pudonnut taivaasta maan päälle. Tähdelle annettiin syvyyden kaivon avain, 2ja se avasi kaivon. Kaivosta nousi savua kuin suuresta tulisijasta, ja savupilvi pimensi auringon ja sumensi ilman.
3Savupilvestä levisi maan päälle heinäsirkkoja, jotka saivat pistää kuin skorpionit. 4Niitä kiellettiin vahingoittamasta maan kasvillisuutta, vihreää ruohoa tai ainoatakaan puuta. Ne saivat pistää vain sellaisia ihmisiä, joilla ei ollut otsassaan Jumalan sinettiä. 5Heitäkään ne eivät saaneet tappaa; ne saivat vain kiduttaa heitä viiden kuukauden ajan. Niiden pistot ovat yhtä kivuliaita kuin skorpionin. 6Noina päivinä ihmiset tahtovat kuolla, mutta eivät voi. He ikävöivät kuolemaa, mutta se pakenee heidän luotaan.
7Ulkonäöltään heinäsirkat olivat kuin sotaan varustettuja hevosia. Niillä oli päässään seppele, joka kimalsi kuin kulta. Niiden kasvot muistuttivat ihmiskasvoja. 8Niillä oli hiukset kuin naisella ja hampaat kuin leijonalla. 9Niiden kuori oli kova kuin rautahaarniska. Siipien ääni kuulosti siltä kuin iso joukko hevosia olisi rynnännyt taisteluun vaunut jyristen. 10Niillä oli pyrstö ja pistin kuin skorpionilla, ja ne saivat vahingoittaa ihmisiä pyrstöllään viiden kuukauden ajan. 11Niiden kuningas oli syvyyden enkeli, jonka nimi on Tuhoaja, hepreaksi Abaddon ja kreikaksi Apollyon.
12Siinä oli ensimmäinen voi-huuto, mutta kaksi muuta oli vielä tulossa.
Kuudes enkeli puhaltaa torveensa
13Kuudes enkeli puhalsi torveensa. Jumalan edessä oli kultainen alttari, jonka kaikissa neljässä nurkassa oli sarvi. Kuulin äänen, joka lähti noista sarvista. 14Ääni sanoi kuudennelle torvensoittajaenkelille: »Päästä irti ne neljä enkeliä, jotka ovat kahleissa suuren Eufrat-joen rannalla.» 15Enkelit päästettiin irti. Ne olivat olleet valmiina juuri tätä hetkeä, päivää, kuukautta ja vuotta varten. Niiden tehtävä oli tappaa kolmasosa kaikista ihmisistä.
Kuoleman enkelien ratsuväki
16Enkeleitä seurasi valtava ratsuväki, jota nuo enkelit johtivat. Kuulin ratsuväen yksiköiden lukumäärän. Se oli 10 000 kertaa 20 000. 17Näin näyssäni senkin, millaisia hevoset ja ratsusotilaat olivat. Niillä oli tulenpunaiset, savunvioletit ja rikinkeltaiset haarniskat. Hevosten pää muistutti leijonan päätä, ja suusta suihkusi tulta, savua ja rikkihöyryjä. 18Kolmasosa ihmisistä kuoli näihin kolmeen piinaan: hevosten suusta suihkuavaan tuleen, savuun ja rikkiin. 19Vaarallisinta hevosissa oli suun lisäksi häntä, joka oli kuin käärme. Hännälläkin oli pää, jolla se teki tuhojaan.
Eloonjääneet eivät kadu
20Näistä vaaroista selviytyneet ihmiset eivät lakanneet palvomasta käsiensä tuotteita. He kumarsivat yhä demoneja ja palvoivat epäjumalankuvia, joita he olivat tehneet kullasta, hopeasta, kuparista, kivestä ja puusta. He palvoivat niitä, vaikka ne eivät kyenneet näkemään, kuulemaan eivätkä liikkumaan. 21He eivät myöskään lakanneet murhaamasta, turvautumasta taikakeinoihin, huoraamasta eivätkä varastamasta.