Kristinusko

Nimitys ”antikristus” (kreikaksi

XtopicX_2514_Matteuksen, XtopicX_2515_Markuksen ja XtopicX_2516_Luukkaan evankeliumeissa Jeesus valitsee oppilaidensa joukosta kaksitoista apostolia. Apostolit ovat enemmän tai vähemmän määritelty joukko Jeesuksen oppilaita ja edustajia.

Armeliaisuus on sisäinen myötätunnon tai rakkauden tunne, joka ilmaistaan tekojen kautta. Sekä Jumala että ihminen voi tuntea armeliaisuutta.

Vanhan testamentin armeliaisuus on Jumalan rakkautta ihmisiä kohtaan tai ihmisten rakkautta toisiaan kohtaan. Armeliaisuus näkyy teoissa ja toiminnassa.

Armo on ansaitsematon hyvyys, jota yksi ihminen osoittaa yleensä heikommassa asemassa olevalle. Raamatussa puhutaan usein armosta, jota Jumala osoittaa ihmiskunnalle. Raamatussa armo on myös yksi Jumalan ominaisuuksista.

Topic_1645_Vanhassa testamentissa armo tarkoittaa yleensä Jumalan omalle kansalleen suomaa siunausta. Armo koskee myös ihmisten välisiä suhteita. Armollisen teon tai eleen tekijä on yleensä korkeammassa asemassa kuin armon saaja.

Belsebul on Saatanan, pahojen henkien johtajan, toinen nimi.

Uudessa testamentissa demonit ovat Saatanan apureita, jotka aiheuttavat sairauksia ja onnettomuuksia.

Ehtoollisen ”asettaminen” tapahtui, kun Jeesus ennen kuolemaansa vietti oppilaidensa kanssa pääsiäisjuhlaa Jerusalemissa. Aterian aikana hän mursi leipää ja jakoi viiniä.

Alkukirkon jäsenet tunsivat kuuluvansa tiiviisti yhteen. He näkivät toisensa perheenjäseninä ja puhuttelivat toisiaan ”veljinä” ja ”sisarina”. Samaan aikaan esiintyi myös ristiriitoja, esimerkiksi:

Topic_520_Enkeleitä on paitsi Vanhassa myös Uudessa testamentissa. Enkeleiden roolissa ja tehtävässä tapahtui kuitenkin muutos.

Sana ”eskatologia” on johdettu kreikankielen sanasta

Uuden testamentin eskatologia käy hyvin yksiin ensimmäisen vuosisadan juutalaisuudessa esiintyneeseen lopun ajan odotuksen kanssa.

Jeesuksen kuoltua näytti siltä, että uusi maailma ei ollutkaan vielä saapunut sellaisena kuin ihmiset olivat odottaneet. Niinpä lopun ajan odotukselle annettiin uusi sisältö.

Suomeen sana helluntai on tullut muinaisruotsin sanoista hælgho dagher ’pyhät päivät’; nykyruotsiksi helluntai on pingst. Helluntaista tuli juutalaisten viikkojuhlaa vastaava kristillinen juhla.

Kreikan sana kyrios tarkoittaa "herraa" tai mestaria. Uudessa testamentissa tätä nimitystä käytetään Jumalasta mutta myös maallisista herroista ja hallitsijoista. Kyrios on myös yksi tärkeimmistä sanoista, joilla Uudessa testamentissa viitataan Jeesukseen.

Kirkon alkuaikoina Herran ehtoollinen oli liturginen ateria, joka perustui Jeesuksen viimeiseen illalliseen kahdentoista oppilaansa kanssa juuri ennen kuolemaansa. Raamatussa käytetään eri sanoja, kun viitataan Herran ehtoolliseen:

Raamatussa ”Herran päivä” viittaa lopun aikoihin, jolloin Jumala tulee tuomitsemaan kaikki ihmiset. Muita samaan asiaan viittaavia ilmauksia ovat ”Herran vihan päivä” ”se päivä” ja – Uudessa testamentissa – ”Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen päivä”.

Topic_138_Herran rukous on tunnettu Raamatun teksti. Sen alkuosan painopiste on Jumalan kunnioittamisessa ja loppuosa käsittelee ihmisten käyttäytymistä.

Luukkaan ja Matteuksen evankeliumeissa Jeesus opettaa oppilailleen rukouksen, joka myöhemmin tuli tunnetuksi Herran rukouksena. 

Arkikielessä ihmeet ovat ilmiöitä, jotka eivät ole sopusoinnussa luonnonlakien kanssa. Raamatussa on useita kertomuksia ihmeistä, mutta varsinaisesti sanalla "ihme" on Raamatussa laajempi merkitys: kaikkea sitä, mikä herättää ihmisissä kunnioitusta ja kiitollisuutta Jumalaa kohtaan, voidaan kutsua ihmeeksi.

Modernin tieteen synnyttyä yhä useammat ihmiset alkoivat epäillä, voiko ihmeitä olla olemassa.  Samalla monet alkoivat tarkastella myös Raamatun ihmekertomuksia uudella tavalla.

Topic_604_Evankeliumeissa Jeesus kutsuu itseään usein "Ihmisen Pojaksi".

Kertomus Jeesuksen taivaaseenastumisesta korostaa uskoville sitä, että Jumala on korottanut ylösnousseen Herran.

Uuden testamentin aikoina kristityissä yhteisöissä oli erilaisia johtotehtäviä. Tärkeimmät johtajanimikkeet olivat:

Kaitsija oli liturginen johtaja tai henkilö, jolla oli johtava rooli kristillisessä yhteisössä.

Uudessa testamentissa naisilla oli tärkeitä tehtäviä lähetystyössä. 

Seurakunnan palvelija oli mies tai mahdollisesti myös nainen, jolla oli erityinen rooli kristillisessä yhteisössä. Palvelijan tarkkoja tehtäviä ei tunneta. Palvelija eli "diakoni" on johdettu kreikan sanasta

Monissa Raamatun kirjoissa Jumalaa kutsutaan isäksi, mutta tällä ilmaisulla on useita erilaisia merkityksiä. Jumala voi olla isä

Raamatussa Jumalaa sanotaan pyhäksi. Myös muita olentoja, ihmisiä, esineitä ja asioita sanotaan pyhiksi. Tällä tarkoitetaan, että ne on omistettu Jumalalle.

Jumalan valtakunta on kreikaksi basileia tou theou. Käsitteellä tarkoitettiin Jumalan voimaa tai valtaa nyt ja tulevaisuudessa. Jumalan valtakunta oli tärkeässä osassa Jeesuksen opetuksessa. Käsitteellä on selkeät juuret Vanhassa testamentissa.