Kääntäjän ajanlasku

Vanhan testamentin käännöshankkeemme VT2028 on tiukasti aikataulutettu: kunkin kirjan kääntämisajankohta oli tiedossa suhteellisen tarkasti jo ennen hankkeen alkua. Käännettävää on paljon ja kääntämisessä on mukana monta omilla tahoillaan kiireistä asiantuntijaa. Ei siis ihme, että tehtävät ja ennen kaikkea kokoukset on kalenteroitava mielellään vähintään vuotta etukäteen. Kääntäjänä seuraan pitkälti yhdessä suunniteltua aikataulua mutta laadin jatkuvasti myös viikko- ja päiväkohtaisia aikataulusuunnitelmia omaksi avukseni. Ilman kelloa ja kalenteria kääntäjäparka olisi pian pahassa pulassa.  

Mutta mitä sanoo ajasta ja aikatauluista käännökset kohde, Vanha testamentti? Kurkkaa tästä kolme pointtia!

Kello ei Vanhassa testamentissa raksuta taustalla. Sen sijaan asiat tapahtuvat ”auringon laskiessa” (Joos. 10:27), siihen mennessä ”kun aamu valkenee” (Tuom. 16:2) tai ”päivän ollessa kuumimmillaan” (1. Sam. 11:9). Vuodenkiertoa jaksottavat juhlat, joista tärkeimmät pohjautuvat maanviljelysvuoden rytmiin: mikäpä olisi sen luonnollisempi juhlan ajankohta kuin sadonkorjuu (2. Moos. 23:16)? Jo Raamatun alkulehdillä Jumala toteaa, että luonto on se, mikä määrittelee aikaa. Luomistyön neljäntenä päivänä Jumala tekee taivaan kupuun valoja, jotka ” jakavat ajan päiviksi ja vuosiksi, ja juhla-ajat määräytyvät niiden mukaan.” (1. Moos. 1:14). 

Luonnon rytmin mukaan eläminen houkuttaa nykyajan kääntäjääkin, etenkin nyt, kun päivänvalo vähenee ja väsymyksen tunne lisääntyy. Talvikuukausien pimeydessä työn aloittaminen vasta aamun valjetessa taitaisi olla käännöksen edistymisen kannalta tuhoon tuomittua, joten paluuta kellottomuuteen ei ole. Kotikonttorilla tehtävän itsenäisen käännöstyön hyviä puolia kuitenkin on, että lounastauon voi ajoittaa luonnonmukaisesti hetkeen, jolloin on nälkä, ja liiallisen työhön uppoutumisen katkaisee luontevasti se aika, jolloin pitää hakea lapset. 

Kalenteri on tuttu asia Vanhassa testamentissakin. Raamatun maailmassa kalenteri kytkeytyy voimakkaasti suurvaltapolitiikkaan: hallitsijat päättivät, mitä kalenteria heidän valtaamillaan alueilla noudatetaan. Niinpä Vanhan testamentin nuoremmissa teksteissä näkyy babylonialaisen kalenterin mukaisia kuukausien nimiä. Esimerkiksi Esterin kirjassa kuningas kutsuu Esterin luokseen tebet-kuussa (Est. 2:16) ja purim-juhlaa aletaan viettää adar-kuussa (Est. 9:21). Vanhempaa aikaa heijastelevissa teksteissä vilahtelee silloin tällöin aiemmin, kanaanilaisen järjestelmän mukaisia kuukausia: Egyptin orjuudesta lähdetään abib-kuussa (2. Moos. 13:4) ja Salomon temppelin rakennustyöt aloitetaan siv-kuussa (1. Kun. 6:1). 

Kalenterista riippumatta tärkeää Vanhassa testamentissa on, että juhlat vietetään oikeaan aikaan. Kalenteriin nojaaminen rakentaa osaltaan yhteisöä, joka voi elää eri paikoissa ja eri aikoina (vrt. esim. Est. 9:28). Pitkälti tietokoneohjelmien välityksellä tehtävä käännöstyö saa myös nykyajan kääntäjän kunnioittamaan yhteisiä kokoontumisia: kalenterin ohjaamana eri puolilla Suomea asuva ohjausryhmämme päätyy tietyin väliajoin samaan paikkaan. Tapaamisilla ja kasvokkain käytävillä keskusteluilla on suuri merkitys käännöksen edistämisessä ja hankkeessa mukana olevien yhteyden rakentamisessa.  

Vanhassa testamentissa aikaa lasketaan usein tarkan tuntuisesti mutta huomiota kiinnittää, että tietyt luvut toistuvat varsin taajaan. Pitkä aika kestää tyypillisesti 40 päivää: Nooa-kertomuksessa vettä sataa 40 päivää ja 40 yötä (1. Moos. 7:12), eksodustraditiossa Israelilaiset viettävät autiomaassa 40 vuotta (4. Moos. 32:13). Täydellisyyttä ja valmiiksi saamista ilmaisee luku seitsemän: luomistyö kestää kuusi päivää, jonka jälkeen seitsemäs päivä on lepopäivä; peltoa saa viljellä kuusi vuotta mutta seitsemäntenä sen on annettava levätä (2. Moos. 23:10). Tarkan numeerisen arvonsa sijaan nämä luvut kantavat laajempia merkityksiä. Vanhassa testamentissa viikko ei ole ensisijaisesti tietty aikaväli kalenterissa vaan seitsemän päivää kestävä ajanjakso, jonka kuluessa jotain tulee valmiiksi. 

Luku seitsemän on alkanut puhutella uudella tavalla myös Vanhan testamentin kääntäjää: kuusi vuotta teemme työtä ja seitsemäntenä vuonna (2028) on koko Vanha testamentti valmis. Voisiko tämän raamatullisempaa aikataulua hankkeella olla! Omat ajatukseni eivät vielä juurikaan eksy vuoteen 2028 mutta jos Raamatun mukaan mennään, silloin pitäisi olla odotettavissa ainakin lepoa. Kääntäjäkollegoiden rinnalla iloitsen, että yksi asia tulee valmiiksi jo ensi keväänä: silloin julkaistaan Psalmien uusi käännös. 

Teksti: Hanna Vanonen, kääntäjä, eksegetiikan asiantuntija, Suomen Pipliaseura

Tekstissä olevat raamattusitaatit ovat VT2028-käännösluonnoksista. 

Raamattublogia kirjoittavat Suomen Pipliaseuran työntekijät ja ystävät. Suomen Pipliaseura ylläpitää Raamattu.fi -sivustoa sekä tarjoaa Raamatun sisältöjä ymmärrettävästi, ajankohtaisesti ja matalalla kynnyksellä. Jokaisen on mahdollista löytää Raamatun sanoma itselleen sopivalla tavalla.

Lue lisää: www. piplia.fi