Suomen Pipliaseura

Nainen heittäytyi tuntemattoman miehen jalkoihin. Tuntemattoman, vaikka samaan aikaan hän tuntui tutulta – niin kuin kyseessä olisi ystävä vuosien takaa tai ihminen, jonka nimeä ei muista, mutta, jonka katse muistuttaa etäisellä tavalla lapsuuden kodista.

Nainen alkoi itkeä. Hän itki mennyttä elämäänsä, ja sen pimeitä paikkoja, joihin ei voinut päästää vieraita sen enempää kuin omia ajatuksiaan. Nainen itki myös tulevaisuuttaan, ja kaikkea sitä, mitä se olisi voinut olla. Kyyneleet liimasivat hiukset ihoon ja putoilivat pitkin miehen jalkoja.

Aikakauden normien mukaan valtoimeksi päästetyt hiukset vastasivat paidan riisumista, mutta nainen ei välittänyt, vaan alkoi pyyhkiä hiuksillaan miehen jalkoja. Sitten hän tarttui kaulassa roikkuvaan tuoksuöljypulloon – sen jonka hankkiminen oli maksanut liikaa sekä rahassa että sielun haavoissa – ja antoi öljyn juosta.

Huumaava tuoksu levisi ilmassa ja katseet polttivat reikiä naisen selkään. Sivustaseuraajat odottivat miehen potkaisevan naista tai vähintään säpsähtävän ja siirtyvän sivuun pyhäinhäväistystä, mutta mies otti vastaan kyyneleet ja kyseenalaisilla tuloilla hankitun öljyn.

***

Voi kunpa olisin saanut olla paikalla, ja nähdä, kuinka nainen kohtasi tuntemattoman miehen katseen! Olisin halunnut nähdä miehen rakkaudesta levolliset silmät ja hyvän pyhyyden, joka oli pyhyyttä puhtaimmillaan, eikä pyhyydeksi naamioitunutta kovuutta. Aistia huoneessa viipyilevän valon. Kuulla sivustaseuraajien kiihtyneen hengityksen sekä sanat, jotka lausuttiin naiselle hänen elämänsä raunioilla:

”Mene rauhassa.”

Mene, niin kuin ”Älä kuvittelekaan, että jäisit jalkoihini roikkumaan tai maahan makaamaan muiden poljettavaksi.” Ja rauhassa. Rauhassa ilman ikiliikkujanlailla sylkeviä itsesyytöksiä, ylitsepursuavaa itsesääliä tai omien virheiden varaan rakennettua identiteettiä.

Toivosin, että olisin saanut olla paikalla. Mutta en ollut. Voin silti mielikuvissani tehdä matkan kahden tuhannen vuoden taakse, ja palata matkalta mukanani sanoja sinulle tähän päivään: Saat anteeksi.

Mene rauhassa.

***

Teksti: Hanna Kivisalo
Kivisalo on seinäjokelainen kirjailija, opettaja ja teologi, joka toimii syksyllä 2023 Arjen voimasanoja -blogin vieraskirjailijana. 

Raamattublogia kirjoittavat Suomen Pipliaseuran työntekijät ja ystävät. Suomen Pipliaseura ylläpitää Raamattu.fi -sivustoa sekä tarjoaa Raamatun sisältöjä ymmärrettävästi, ajankohtaisesti ja matalalla kynnyksellä. Jokaisen on mahdollista löytää Raamatun sanoma itselleen sopivalla tavalla.

Lue lisää: www. piplia.fi

Suomen Pipliaseurav.4.18.8
Seuraa meitä