Suomen Pipliaseura

Sijoittajan Raamattu

Suomentajat ja muut kirjallisuusalan freelancerit joutuvat usein tekemään kulttuuritekojaan saamatta vastineeksi kunnollista vaivanpalkkaa, tulevan vuoden elannosta mitään tietämättä. Minulla on onneksi ollut viime vuosina ilo olla turvallisessa työsuhteessa, ja kun muutama vuosi sitten satuin saamaan muualtakin vähän pesämunaa, aloin miettiä, pitäisikö viimein lakata elämästä kuin taivaan lintu ja ryhtyä tavoittelemaan rahoille tuottoa sijoittamalla. 

Tämä on tietysti melko ironista. Niin kuin hyvin tiedetään, kameli pääsee helpommin läpi neulansilmästä kuin rikas taivaan portista (esim. Luuk. 18:25). Minua tämä ei huolestuta – ei minusta enää kovin varakasta ehdi tulla. Sitä paitsi sijoitusharrastus on saanut minut huomaamaan, että Raamatussa sanotaan rahasta ja omistamisesta paljon muutakin kuin tämä kaikkein tunnetuin tuomio.  

Raha ja Jeesus

Raha ja sen tuottoisa sijoittaminen kelpaavat Jeesuksellekin vertausten materiaaliksi. Paras palvelija on se, joka kymmenkertaistaa isäntänsä hänelle allokoiman varallisuuden poimimalla tämän salkkuun jonkin muinaisen ten-baggerin. Saamattomin palvelija taas ei ymmärrä tavoitella hoitamilleen varoille edes riskitöntä talletuskorkoa. (Luuk. 19:23

Tämä on tietysti vain allegoria rahaa tärkeämpien ja kestävämpien asioiden tavoittelusta. Riskinottaja rokan syö, mutta vasta taivaiden valtakunnassa. Jeesuksen suhtautumisesta maalliseen omaisuuteen kertoo paljon se, että esikuvalliseksi rahankäyttäjäksi kelpaa hänelle epärehellinen taloudenhoitaja, joka ensin tuhlaa isäntänsä varoja ja sitten potkujen uhatessa väärentää tämän velkakirjat velallisten eduksi päästäkseen näiden palvelukseen (Luuk. 16:1–8). Nykymaailmassa Jeesuksen voisi melkein kuvitella ihannoivan pyramidihuijauksia ja sisäpiiritiedon väärinkäyttöä. Tällaista bisnesmoraalia ei Finanssivalvonta arvostaisi. 

Raha ja Raamattu

No, Jeesus taitaa vähän trollata talousvertauksillaan meitä rahasta kiinnostuneita, mutta Vanhasta testamentista löytyy vakavamielisempää puhetta omistamisesta. Koska osakkeita ei tunneta ja korkosijoitukset on kielletty, paino on vaihtoehtoisissa omaisuusluokissa. Mooseksen laissa – tai opetuksessa, niin kuin hepreaksi sanotaan – on monta pykälää siitä, miten israelilaisten väliset raha-asiat hoidetaan oikeudenmukaisesti. 

Ensimmäisenä tulee silti mieleen sarjahuijari Jaakob, joka vie ensin petoksella veljensä Esaun esikoisoikeudet (1. Moos. 27) ja vedättää myöhemmin appiukkoaan Labania karja-asioissa erittäin innovatiivisella tavalla (1. Moos. 30). Jaakob ymmärtää korkoa korolle -ilmiön, ja jumalallinen sisäpiiritieto kelpaa hänelle käytettäväksi. Kun tulee aika liueta Caymansaarille, mukaan tarttuvat vielä Labanin arvokkaat jumalankuvatkin (1. Moos. 31:19). Ne tosin varastaa Labanin oma tytär eikä Jaakob itse. 

Jaakob on paimentolainen, ja karja on hänen pääomansa. Meno muistuttaakin Yellowstone-sarjan häikäilemättömien karjaparonien otteita. Kun taivaiden valtakuntaa ei ole ja maailmankuva on vahvasti tämänpuoleinen, ihmisen oikeamielisyyttä ja Jumalan suosiota mitataan ennen muuta maallisella menestyksellä ja omaisuuden karttumisella. 

Moraali kohenee, kun Egyptistä lähteneet Jaakobin jälkeläiset pääsevät perille Kanaaniin ja heistä tulee maanomistajia. Tai ei oikeastaan omistajia, sillä kuten Jumala sanoo, maa kuuluu hänelle (3. Moos. 25:23). Siksi sitä ei voi koskaan myydä. Jos joku joutuukin rahapulassa luopumaan osuudestaan, hän saa sen takaisin viimeistään seuraavana riemuvuotena, joita juhlitaan 50 vuoden välein. Maan sijasta kauppaa käydään tuotto-odotuksella: ostaja ehtii ennen seuraavaa riemuvuotta korjata pellolta vielä tietyn määrän satoja, ennen kuin pelto palautuu myyjälle. Samat säännöt ovat voimassa, jos israelilainen joutuu turvautumaan viimeiseen oljenkorteensa ja myymään itsensä toisen palvelukseen. (3. Moos. 25

Kolmannen Mooseksen kirjan kuvaamassa yhteiskunnassa ei ole tilaa keinottelulle eikä ylituoton tavoittelulle. Vertailuindeksin voittaminen on sijoittajalta ankarasti kielletty. Tuotto-osuuksien kaupittelu tuo kuvaukseen aavistuksen pörssin pöhinästä ja markkinatalouden humusta, mutta systeemi on äärimmäisen yksinkertainen ja jäykkä. Kurssit ja arvostuskertoimet eivät muutu. Maan ja ihmistyön vuotuinen tuotto-odotus on nähtävästi aina sama. Inflaatiota ei ole. Syntyneitä varallisuuseroja tasataan säännöllisesti. 

Kovin jännittäviä osavuosikatsauksia ei näistä lähtökohdista synny. Sijoittaminen on helppoa ja turvallista muttei erityisen palkitsevaa. Paimentolaispatriarkkojen seikkailut ja bisnekset ovat olleet paljon kiinnostavampia kääntää ja varmasti myös lukea. Talousnäkökulma on silti tuonut omat mielenkiinnon hetkensä myös vakiintuneen yhteiskunnan sääntöjen kuvaukseen. 

Teksti: Tuomas Juntunen, kieliasiantuntija, kääntäjä, VT2028

VT2028 on tekeillä oleva Vanhan testamentin uusi suomennos. Pipliaseura kääntää Vanhan testamentin uudelleen suomeksi vuosina 2021–2028 alkukielistä mobiilikäyttäjille. Työtä tekevät Pipliaseuran neljä kääntäjää, hankkeen johtoryhmä sekä seitsemänhenkinen ekumeeninen ohjausryhmä.

Raamattublogia kirjoittavat Suomen Pipliaseuran työntekijät ja ystävät. Suomen Pipliaseura ylläpitää Raamattu.fi -sivustoa sekä tarjoaa Raamatun sisältöjä ymmärrettävästi, ajankohtaisesti ja matalalla kynnyksellä. Jokaisen on mahdollista löytää Raamatun sanoma itselleen sopivalla tavalla.

Lue lisää: www. piplia.fi

Suomen Pipliaseurav.4.20.13
Seuraa meitä