On mahdollista ajatella, että Jeesus tuli tietoiseksi omasta tehtävästään vähitellen. Kuitenkin meidän on ymmärrettävä, että tuossa yhteiskunnassa identiteetti ei ollut asia, jonka ihminen itse löytää (kuten läntisessä maailmassa ajattelemme), vaan identiteetti syntyy, kun toinen tunnustaa ihmisen aseman, kuten oppilaat aiemmin Pietarin suulla ovat tehneet. Tuon ajan ihmiset näkivät ja tarkastelivat itseään toisen silmin. (Bruce J. Malina & Richard L. Rohrbaugh: Social-Science Commentary on the Synoptic Gospels.)

Viimeistään Johannes Kastajan teloituksen jälkeen (Mark. 6:14–29) maanpäällisen Jeesuksen on täytynyt tajuta, että myös hänen kohdallaan väkivaltainen kuolema on täysin mahdollinen. Hän on myös tuntenut kansansa historian kertomukset pyhien ihmisten, profeettojen ja muiden kohtalosta ja samaistaessaan itsensä heihin valmistautunut omaan kuolemaansa.

Mistä häntä syytettäisiin? Jumalan asemaan asettumisesta, mikä on suurena kysymyksenä läsnä kaikkialla evankeliumeissa. Vanhimmassa eli Markuksen evankeliumissa tämä kysymys nousee esiin jo toisessa luvussa (Mark. 2:6–12).