Kun Jeesus oli lopettanut puheensa kansanjoukolle, hän lähti Kapernaumiin. Erään sadanpäällikön orja oli kuolemaisillaan, ja hän oli isännälleen tärkeä. Kun sadanpäällikkö kuuli Jeesuksesta, hän lä-hetti juutalaisten johtajia pyytämään, että tämä tulisi parantamaan hänen orjansa. He tulivat Jeesuksen luokse ja vetosivat häneen: ”Tekisit palveluksen ansioituneelle miehelle. Hän rakastaa kansaamme ja rakennutti meille synagogankin.”
Jeesus lähti heidän mukaansa. He olivat jo lähellä sadanpäällikön taloa, kun tämä lähetti ystäviään välittämään Jeesukselle viestin: ”Herra, älä suotta vaivaudu tulemaan kotiini. En ole siihen tarpeeksi arvokas. Siksi en myöskään rohjennut tulla sinun luoksesi. Käske vain, niin orjani paranee. Minä olen itse toisten käskyvallassa, ja toisaalta minulla on sotilaita alaisinani. Kun sanon sotilaalle: ’Mars’, niin hän liikkuu. Kun sanon: ’Mene’, niin hän menee. Kun sanon orjalleni: ’Tee tämä’, niin hän tekee.”
Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi. Hän kääntyi sanomaan väkijoukolle, joka seurasi häntä: ”Sa-nonpa teille, etten ole nähnyt tuollaista uskoa israelilaisillakaan”. Kun ystävät palasivat sadanpäällikön taloon, he näkivät orjan parantuneen. (Luuk. 7:1–10)