”Kuulkaa toinen vertaus: Talonomistaja istutti viinitarhan ja pystytti sen ympärille aidan. Hän antoi louhia altaan rypäleiden polkemista varten ja rakennutti vartiotornin. Sitten hän vuokrasi tarhan viljelijöille ja matkusti pois.

Kun tuli aika poimia rypäleet, omistaja valtuutti orjiaan perimään viljelijöiltä osuuden sadosta. Viljelijät kuitenkin kävivät käsiksi orjiin. Yhden he ruoskivat, toisen he löivät kuoliaaksi, kolmannen kivittivät. Omistaja lähetti lisää orjia, nyt enemmän kuin edelliskerralla, mutta heille kävi samoin. Lopulta omistaja lähetti poikansa ja mietti: ’Poikaani he kunnioittavat.’ Mutta kun viljelijät näkivät pojan, he sanoivat toisilleen: ’Hän on perillinen. Mennään ja tapetaan hänet, niin saamme hänen perintönsä!’ He kävivät poikaan käsiksi, heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet.

Mitä viinitarhan omistaja tekee noille viljelijöille, kun hän palaa?”

Ylipapit ja kansanjohtajat vastasivat: ”Nuo pahat hän tuhoaa viimeiseen mieheen ja vuokraa tilan sellaisille viljelijöille, jotka toimittavat hänelle kuuluvat rypäleet ajallaan.”

Jeesus sanoi: ”Kai te olette lukeneet kirjoituksista:

’Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät,
on nyt koko rakennuksen tärkein.
Se on tullut Herralta,
ja meistä se on ihme.’

Siksi sanon teille, että Jumalan valtakunta otetaan teiltä ja annetaan sellaiselle kansalle, joka tuottaa hyviä hedelmiä.

Jeesuksen vertaukset kuultuaan ylipapit ja fariseukset ymmärsivät, että Jeesus puhui heistä. He halusivat pidättää hänet, vaikka pelkäsivätkin kansaa, joka piti Jeesusta profeettana. (Matt. 21: 33–43, 45–46)