Israelilaisiakin on valittujen joukossa
1Kysyn siis: ei kai Jumala ole hylännyt omaa kansaansa? Ei tietenkään! Olenhan minäkin israelilainen, Abrahamin jälkeläinen Benjaminin heimosta. 2Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka on itse ennalta valinnut. Ettekö muka tiedä, mitä kirjoituksissa kerrotaan Eliasta? Hänhän rukoili Jumalaa kääntymään Israelia vastaan ja sanoi: 3»Herra, he tappoivat sinun profeettasi ja hajottivat uhrialttarisi maan tasalle. Vain minä olen enää jäljellä, ja minutkin he yrittävät tappaa.» 4Mutta millaisen vastauksen hän Jumalalta sai? Jumala sanoi: »Jätin itselleni seitsemäntuhatta ihmistä, jotka eivät ole polvistuneet Baalin, tuon epäjumalan, edessä.» 5Samoin on nykyisinkin olemassa tällainen jäännös eli valittujen joukko, jolle Jumala on ollut armollinen. 6Mutta jos valinta perustuu armoon, se ei enää perustu tekoihin. Eihän armahdus muuten olisi armahdus.
7Miten siis on? Israel ei saavuttanut sitä, mitä se tavoitteli ja minkä valitut saavuttivat. Muista tuli kovapäisiä, 8niin kuin on kirjoitettu:
»Jumala antoi heille typertyneen hengen,
silmät, joilla ei näe,
ja korvat, joilla ei kuule.
Näin on edelleen.»
9Daavid puolestaan sanoo:
»Tee heidän juhlapöydästään
pyydys ja ansa,
niin että he jäävät verkkoon
ja saavat rangaistuksensa.
10Hämärrä heidän silmänsä niin,
että he eivät näe.
Paina heidän selkänsä
ainaiseen kumaraan.»
Pelastus kaikille kansoille
11Kysyn siis: eivät kai israelilaiset kompastuneet, jotta he jäisivät maahan lojumaan? Eivät tietenkään! Heidän rikkomuksensa toi pelastuksen muille kansoille, jotta israelilaiset tulisivat kateellisiksi. 12Mutta jos heidän rikkomuksensa on rikastuttanut maailmaa ja jos heidän tappionsa on rikastuttanut muita kansoja, kuinka paljon enemmän israelilaiset saavatkaan aikaan voittaessaan päävoiton!
