Jumala, anna kuninkaan jakaa oikeutta

niin kuin sinä sitä jaat,

kuninkaan pojan olla oikeudenmukainen

niin kuin sinä itse olet.

₂Näin hän ratkaisee kansasi asioita oikein,

kohtelee vähäosaisiasi oikeudenmukaisesti.

₃Silloin vuoretkin kantavat omillesi rauhaa,

oikeus kulkeutuu kukkuloilta heidän luokseen.

₄Hän puolustaa köyhiä ja auttaa kovaosaisten lapsia,

mutta riistäjistä hän tekee lopun.

₅Kansa kunnioittaa kuningasta yhtä kauan

kuin aurinko ja kuu kulkevat –

ne nousevat ja laskevat sukupolvesta toiseen.

₆Hän on janoiselle nurmelle laskeutuva sade –

sadekuuro, joka kostuttaa kuivan maan.

₇Oikeus kukoistaa hänen päivinään,

ja rauha vallitsee yhtä kauan kuin kuu kiertää.

₈Hän hallitsee koko maailmaa,

hänen valtansa ulottuu suurelta virralta maan ääriin.

₉Autiomaan asukkaat kumartuvat hänen edessään,

viholliset nuoleskelevat maan tomua.

₁₀Tarsisin ja meren saarten kuninkaiden

on tuotava hänelle lahjoja,

Saban ja Seban kuninkaat antavat hänelle kalleutensa.

₁₁Kaikki kuninkaat kumartavat häntä,

ja kansakunnat palvelevat häntä,

₁₂sillä hän pelastaa

turvattoman ja apua anovan vähäosaisen,

kaikki ne, joita kukaan ei auta.

₁₃Hän on myötätuntoinen

avuttomia ja puutteenalaisia kohtaan,

hän auttaa heidät ahdingosta.

₁₄Hän vapauttaa heidät sorrosta ja väkivallasta,

heidän henkensä on hänelle kallisarvoinen.

₁₅Eläköön kuningas kauan,

hän saa lahjaksi Saban kultaa.

Kansa rukoilee aina hänen puolestaan

ja pyytää hänelle siunausta jatkuvasti.

₁₆Hänen päivinään maassa on viljaa yllin kyllin,

se lainehtii vuorten huipuilla asti

ja antaa runsaan sadon kuin Libanon.

Kaupunkien asukkaat kukoistavat yhtä runsaslukuisina

kuin maan heinäkasvit.

₁₇Kuninkaan nimi on ikuinen,

se muistetaan aina auringon alla.

Kaikki toivovat saavansa siunauksen kuninkaalta.

Kaikki kansat kutsuvat häntä onnelliseksi.

₂Me kiitämme sinua, Jumala,

me ylistämme sinua,

huudamme avuksi nimeäsi

ja kerromme ihmeellisistä teoistasi.

₃Näin sanoo Jumala:

»Minä valitsen määräajan

ja tuomitsen oikeudenmukaisesti.

₄Maa järkkyy, sen asukkaat vapisevat,

mutta maan kannatinpilarit, jotka olen asettanut,

pysyvät vakaina.»

(välisoitto)

₅Jumala varoittaa kerskailijoita:

»Älkää kerskailko!»

ja pahoja: »Älkää ylpeilkö!

₆Älkää uhotko,

älkää olko röyhkeitä!»

₇Ei idästä eikä lännestä,

ei etelästä eikä mistään muualtakaan

löydy tukea näille mahtailijoille.

₈Jumala yksin tuomitsee –

toisen hän alentaa, toisen ylentää.

₉Jumalalla on kädessään malja,

siinä vaahtoaa voimakasmausteinen viini.

Hän kaataa astiasta,

ja kaikki maan pahat valuttavat viinin kurkustaan alas

kitkeriä pohjasakkoja myöten.

₁₀Mutta minä laulan aina ylistystä Jaakobin Jumalalle,

joka sanoo:

₁₁»Minä teen lopun pahojen kerskailusta,

mutta kohotan moitteettomat kunniaan.»