₁Kun Karitsa avasi seitsemännen sinetin, tuli taivaassa hiljaista puoleksi tunniksi. ₂Minä näin Jumalan edessä seisomassa seitsemän enkeliä, joille annettiin seitsemän torvea.

₃Alttarin ääreen saapui vielä yksi enkeli. Hänellä oli kultainen suitsutusastia, ja hänelle annettiin paljon suitsuketta lisättäväksi pyhien rukouksiin. Hän teki sen valtaistuimen edessä olevalla kultaisella alttarilla. ₄Enkelin kädestä suitsutus kohosi pyhien lausumien rukousten saattelemana Jumalan silmien eteen. ₅Enkeli tarttui suitsutusastiaan ja otti siihen tulen alttarilta. Hän paiskasi tulen maan päälle. Ukkonen jyrisi, salamat iskivät ja maa järisi.

₆Nämä seitsemän enkeliä valmistautuivat puhaltamaan torveensa.

₇Ensimmäinen enkeli puhalsi torveensa. Rakeet ja tulenlieskat pieksivät maata, ja niiden seassa satoi verta. Kolmasosa maasta paloi. Samoin paloi kolmasosa puista ja kaikki vihreä ruoho.

₈Toinen enkeli puhalsi torveensa. Mereen iskeytyi jotain, joka muistutti palavaa vuorta. Kolmasosa merestä muuttui vereksi, ₉kolmasosa merenelävistä kuoli ja kolmasosa laivoista tuhoutui.

₁₀Kolmas enkeli puhalsi torveensa. Suuri tähti putosi taivaalta kuin palava soihtu ja saastutti kolmasosan virroista ja lähteistä. ₁₁Tähden nimi oli Koiruoho, ja kolmasosa vesistä saastui siitä. Monet kuolivat vettä juotuaan, koska se oli niin kitkerää.

₁₂Neljäs enkeli puhalsi torveensa. Aurinko ja kuu heikentyivät kolmasosan, ja kolmannes tähdistä sammui. Ne kaikki pimenivät kolmasosan verran. Päivänvalo väheni kolmanneksen, ja samoin tuli yöstä entistä pimeämpi.

₁₃Minä näin kotkan lentävän korkealla taivaalla. Kuulin, kuinka se valitti kovalla äänellä: »Voi, voi, voi niitä, jotka asuvat maan päällä! Vielä on jäljellä kolme enkeliä, valmiina puhaltamaan torveensa.»