Noihin aikoihin Jeesuksen luokse oli taas kerran kokoontunut paljon ihmisiä. Kun heillä ei ollut mitään syötävää, Jeesus kutsui oppilaat koolle ja sanoi: ”Minun käy sääliksi näitä ihmisiä. He ovat olleet luonani jo kolme päivää, eikä heillä ole mitään syötävää. Jos lähetän heidät kotiin nälkäisinä, he nääntyvät matkalla. Jotkut heistä ovat tulleet kaukaakin.” Oppilaat sanoivat: ”Mistä tällaiselle joukolle löytyisi tarpeeksi leipää täältä, missä ei ole mitään?”

”Montako leipää teillä on?” Jeesus kysyi, ja oppilaat vastasivat: ”Seitsemän.”

Jeesus käski ihmisiä istuutumaan maahan. Hän otti ne seitsemän leipää ja lausui kiitosrukouksen. Sitten hän mursi leivästä paloja ja antoi palat oppilaille, jotka jakoivat ne ihmisille. Heillä oli myös muutama pikkukala. Jeesus siunasi kalat ja käski tarjota nekin. Väkijoukko söi vatsansa täyteen. Tähteeksi jääneitä leivänpaloja kertyi seitsemän korillista. Syöjiä oli ollut noin neljätuhatta. Jeesus lähetti heidät pois, nousi oppilaidensa kanssa veneeseen ja meni Dalmanutan seudulle. (Mark. 8: 1–10)