Suomen Pipliaseura

10.3.2024 Sunnuntai

Keskustelu

  • Ajattelen hetken äitiä imettämässä lastaan. Vauva saa ravintoa ruumiilleen ja kokee samalla äidin läsnäolon antaman hoivan ja turvan. Ruumiin ruoka on näin mielenkin rakennusaine. Koko elämän ajan ruumiissa koettu työstyy mielessä merkitykseksi, jonka juuret yltävät aina varhaisiin hoivahetkiin asti. Me todella syömme ja juomme elämämme! Nyt tätä elävää leipää on minulle päivän raamatunkertomus: Mihin erityisesti kiinnitän huomioni ja mikä tuntuu ravitsevalta? Mitä jään pureksimaan ja sulattelemaan?
  • Jeesus tekee selväksi, että hänen antamansa ravinto, hän itse, on erilaista kuin tavallinen leipä tai jopa manna, jota israelilaiset söivät aikoinaan. Tämä elävä leipä ei tuhoudu kuollessani. Olen osallinen ravinnosta ja hoivasta, joka ylittää ajan rajat. Kuulostelen tätä ihmettä ja sitä, millaista vastakaikua se minussa synnyttää…
  • ”Elävä Isä lähetti minut, ja minä saan elämäni häneltä. Samoin saa minulta elämän se, joka syö minua.” Pyydän, että tänään vastaanotan elämän Jeesukselta, joka itsellään ruokkii minua tässä rukoushiljaisuudessa. Viivyn tässä hänen lähellään.
Suomen Pipliaseurav.4.19.1
Seuraa meitä