_44-45Oli jo keskipäivä. Silloin aurinko pimeni ja koko maailman ylle tuli pimeys, jota kesti kolme tuntia. Temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia. ₄₆Jeesus huusi kovalla äänellä: »Isä, jätän henkeni sinun käsiisi!» Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran.

₄₇Kun sadanpäällikkö näki, mitä tapahtui, hän sanoi Jumalaa kunnioittaen: »Tämä mies oli tosiaan syytön.» ₄₈Tämän nähtyään paikalle kerääntynyt väkijoukko lähti pois valittaen ja lyöden kädellä rintaansa. ₄₉Kaikki Jeesuksen tuttavat sen sijaan seisoivat kauempana tarkkailemassa tapahtumia. Siellä olivat myös naiset, jotka olivat seuranneet Jeesusta Galileasta.

₅₀Yksi Suuren neuvoston jäsenistä oli nimeltään Joosef. Hän oli hyvä ja oikeamielinen mies, ₅₁eikä hän ollut yhtynyt muiden suunnitelmiin eikä neuvoston päätökseen. Hän oli kotoisin juutalaisesta Arimatian kaupungista ja odotti Jumalan valtakuntaa. ₅₂Joosef meni Pilatuksen puheille ja pyysi saada Jeesuksen ruumiin haltuunsa. ₅₃Hän otti sen ristiltä, kietoi sen pellavakankaaseen ja pani sen kallioon louhittuun hautaluolaan, johon ei ollut vielä haudattu ketään. ₅₄Sapattia edeltävä päivä oli jo kääntymässä sapatiksi.

₅₅Naiset, jotka olivat seuranneet Jeesusta Galileasta, lähtivät Joosefin mukaan. He katselivat, miten Jeesuksen ruumis pantiin hautaan. ₅₆Kotiin palattuaan he valmistivat tuoksuvia voiteita ja öljyjä. Sapattina he lepäsivät, niin kuin laki määrää.