Jeesuksen aikoina fariseukset olivat arvostettu juutalainen uskonnollinen maallikkoliike. Liikkeen synty ajoitetaan noin 100-luvulle eKr. Fariseukset noudattivat Vanhan testamentin käskyjä ja kunnioittivat perinteitä ja omia yksityiskohtaisia laintulkintojaan. He halusivat säilyttää elämän puhtaana, erillään vieraista vaikutteista, mutta olivat myös valmiita mukauttamaan uskontoaan uusiin olosuhteisiin.

Nimi farisaios on kreikkalaistunut muoto heprean sanasta parash, joka tarkoittaa ”asettaa erilleen” tai ”erotettu”. Tämän päivän arkikielessä sanalla ”farisealaisuus” tarkoitetaan sanan alkuperäisestä merkityksestä poiketen yleisesti tekopyhyyttä. Juuri siitä Jeesus tätä ryhmää usein, erityisesti Matteuksen evankeliumissa, moittii. Tämän päivän Luukkaan tekstin fariseus kutsui kohteliaasti Jeesuksen aterialle. Moitteitta hän ei vieraanvaraisuudestaan huolimatta selvinnyt.