Raamattu kertoo, että maailma, jonka Jumala loi, oli hyvä. Saarnaajan kirja puhuu aiheesta omalla tavallaan: ”Syö siis leipäsi iloiten ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo kauan sitten Jumala on hyväksynyt nuo tekosi. Olkoot vaatteesi aina valkeat ja olkoon pääsi runsaasti voideltu. Nauti elämästä rakastamasi vaimon kanssa kaikkina turhina elinpäivinäsi, jotka Jumala on antanut; se on osasi tässä elämässä auringon alla, kaiken vaivannäkösi keskellä.” (Saarn. 9:7–9.) Paavali teroittaa, että maailma on paitsi hyvä ja tarpeellinen, myös väistyvä: ”Niiden, jotka ottavat maailmasta tarvitsemansa, kannattaa olla kuin he eivät tarvitsisi mitään. Maailma nykymuodossaan on näet katoamassa.” (1. Kor. 7:31.)

Iganatius Loyola (n. 1491–1556) suosittelee välinpitämättömyyttä maallisen hyvän suhteen. Se on hänen Hengellisiä harjoituksia -kirjansa ”Alkuperuste ja pohja” -tekstin mukaan ihanteellinen asenne. Välinpitämättömyys ei Loyolalla tarkoita apaattista tai kielteistä asennetta maalliseen hyvään vaan maallisen hyvän takertumatonta, ahkeraa käyttöä hyvän edistämiseksi taloudenhoitajan – ei omistajan – tapaan.