Eräänä päivänä Jeesus oli opettamassa. Kuulijoina istui fariseuksia ja lainopettajia kaikista Galilean ja Juudean kylistä sekä Jerusalemista. Herran voimalla Jeesus paransi sairauksia. Silloin paikalle tuli miehiä, jotka kantoivat paareilla makaavaa halvaantunutta. He etsivät Jeesusta tuodakseen sairaan hänen luokseen. He eivät keksineet, miten saisivat tämän vietyä väkijoukon läpi. Niinpä he nousivat katolle, siirsivät kattotiiliä syrjään ja laskivat sairaan vuoteineen ihmisten keskelle, suoraan Jeesuksen eteen. Kun Jeesus näki miesten uskon ja luottamuksen, hän sanoi halvaantuneelle: ”Sinun syntisi on annettu anteeksi.”

Oppineet ja fariseukset alkoivat ajatella: ”Mikä jumalanpilkkaaja tuo oikein on? Eihän syntejä voi antaa anteeksi kukaan muu kuin Jumala.”

Jeesus tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: ”Mitä te haudotte mielessänne? Kumpi on helpompaa sanoa: ’Rikkomuksesi on annettu anteeksi’ vai ’Nouse ja kävele’? Teen tämän, jotta tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi.” Jeesus kääntyi puhumaan halvaantuneelle: ”Minä sanon sinulle: nouse, ota patjasi ja mene kotiisi.” Samassa mies nousi pystyyn siinä heidän edessään, otti patjansa ja lähti kotiinsa Jumalaa ylistäen. Kaikki menivät pois tolaltaan ja ylistivät Jumalaa pelonsekaisen kunnioituksen vallassa. ”Olemme nähneet tänään uskomattomia asioita”, he sanoivat. (Luuk. 5:17–26)