Matkalla Jerusalemiin Jeesus kulki muiden edellä. Oppilaat olivat matkasta ihmeissään ja muut perässäkulkijat peloissaan. Jeesus vei kaksitoista oppilasta syrjään ja kertoi heille, mitä hänelle tapahtuisi: ”Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä Ihmisen Poika luovutetaan ylipappien ja oppineiden käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat vierasuskoisille. Nämä pilkkaavat, sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Kolmen päivän kuluttua hän kuitenkin nousee kuolleista.” Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luokse ja sanoivat: ”Opettaja, me tahdomme, että annat meille mitä tahansa pyydämme.” ”Mitä te sitten haluatte?” Jeesus kysyi, ja he vastasivat: ”Kun olemme kirkkaudessasi, anna meidän istua sinun vieressäsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” Jeesus sanoi: ”Ette tiedä, mitä pyydätte. Pystyttekö juomaan sen maljan, jonka minä juon? Pystyttekö ottamaan sen kasteen, jolla minut kastetaan?”

”Pystymme”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Te joudutte juomaan saman maljan kuin minä, ja teidät vielä kastetaankin samalla tavoin. Minä en kuitenkaan voi luvata, kuka saa istua oikealla tai vasemmalla puolellani. Paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.” Kun muut kymmenen oppilasta kuulivat tästä, he suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle. Jeesus kutsui heidät kaikki luokseen ja sanoi: ”Tehän tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsevinaan kansoja ja olevinaan suurmiehiä, ovat oikeasti pelkkiä alistajia. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Jos joku teistä tahtoo tulla suureksi, hänen on oltava toisten palvelija. Jos joku teistä haluaa olla joukkonne ensimmäinen, hänen pitää olla kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja maksamaan hengellään kaikkien lunnaat.” (Mark. 10: 32–45)