Daavidin mietelmä hänen ollessaan luolassa
2Minä huudan Jumalaa kovaan ääneen,
korotan ääneni ja anelen Jumalalta armoa.
3Minä kaadan kaikki huoleni hänen eteensä,
kerron hänelle, mikä minua painaa.
4Minä olen nääntymäisilläni,
mutta sinä tiedät, missä kuljen.
Tielleni on viritetty ansa minua varten.
5Katso oikealle puolelleni, niin näet,
ettei minulla ole ketään, joka olisi puolellani.
Minä olen vailla turvaa,
kukaan ei välitä hengestäni.
6Minä huudan sinua avukseni, Jumala.
Sanon sinulle: sinä olet suojani,
olet osani elävien maassa.
7Kuuntele tarkasti minun,
mitättömän ja surkean, valitusta.
Pelasta minut vainoajiltani,
he ovat minua vahvempia.
8Päästä minut pois tästä vankilasta,
niin kiitän nimeäsi.
Oikeudentuntoiset kerääntyvät ympärilleni,
koska pidät minusta huolen.