₁Mistä syntyvät riidat ja sodat, joita käytte keskenänne? Eivätkö syynä olekin halut, jotka taistelevat ruumiissanne? ₂Te himoitsette, mutta jäätte ilman. Te murhaatte ja riehutte, mutta ette saavuta tavoitettanne. Te riitelette ja soditte, mutta jäätte ilman, koska ette pyydä. ₃Ja vaikka pyytäisittekin, ette sittenkään saa pyytämäänne. Te näet pyydätte vääristä syistä: haluatte vain kuluttaa ja nautiskella.

₄Ettekö te uskottomat tiedä, että maailman lähenteleminen on Jumalan pettämistä? Joka tahtoo olla maailman rakastaja, päätyy Jumalan viholliseksi. ₅Vai luuletteko, että pyhissä kirjoituksissa sanotaan syyttä: »Mustasukkaisen kiihkeästi hän himoitsee henkeä, jonka on meihin pannut»? ₆Hänen armeliaisuutensa on kuitenkin mustasukkaisuutta suurempi. Onhan kirjoitettu: »Jumala vastustaa ylpeitä, mutta nöyrille hän on armollinen.» ₇Olkaa Jumalan alamaisia ja vastustakaa Paholaista, niin se pakenee. ₈Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Peskää kätenne, te syntiset! Puhdistakaa sydämenne, te kahtaalle horjuvat! ₉Surkaa, valittakaa ja itkekää! Naurunne pitää muuttua valitukseksi ja ilonne synkkyydeksi. ₁₀Nöyrtykää Herran edessä, niin hän korottaa teidät.

₁₁Älkää puhuko pahaa toisistanne, veljet ja sisaret. Jos puhut pahaa lähimmäisestäsi tai tuomitset hänet, pilkkaat samalla lakia ja tuomitset lain. Mutta jos tuomitset lain, et ole lain noudattaja vaan sen tuomari. ₁₂Ja kuitenkin on vain yksi lainsäätäjä ja tuomari, jolla on valta pelastaa tai tuomita kuolemaan. Kuka sinä luulet olevasi, kun tuomitset lähimmäisesi?