Roomalainen verohallinto oli suunniteltu siten, että jokaiseen provinssiin eli Rooman valtakunnan alaiseen kaupunkivaltioon nimettiin määrävuosiksi virkamies, joka vastasi alueen tullien keräämisestä. Usein tehtävän varasi itselleen joku rikas aatelinen, joka taas palkkasi työntekijän eli tullimiehen käytännön tehtävän suorittamiseen.

Provinsseissa tullimiehiin suhtauduttiin kielteisesti ja halveksien, sillä he edustivat vierasta valloittajaa eivätkä he aina toimineet rehellisesti. Tullimiehistä puhutaan Uudessa testamentissa usein rinnakkain ”pakanoiden ja syntisten” kanssa. Jeesusta paheksuttiin siitä, että hän seurusteli avoimesti syntisinä pidettyjen tullimiesten kanssa. Jopa apostolien joukossa oli yksi tullimies, Matteus.