Uskonnolliset instituutiot syntyvät usein jonkin todeksi koetun hengellisen kokemuksen, oivalluksen, ilmestyksen, ilmestysten sarjan, uuden maailmankuvan tai näkemyksen tulkinnalliksi ja kulttuurisiksi vartijoiksi ja säilyttäjiksi. Muodostuessaan inhimillisiksi valtarakenteiksi uskonnot saattavat vieraantua alkuperäisistä ideoistaan ja sisällöistään ja jopa joiltakin kohdilta tulla niille vastakkaisiksi. Syntyy jännite uskon synnyttäneen alkukokemuksen sekä traditioksi muodostuneen käytännön välille. Silti uskonnolliset instituutiot kantavat matkassaan aarretta, mahdollisuutta päästä kosketuksiin sen alkuperäisen ja olennaisimman kanssa, jonka voimasta ne aikoinaan syntyivät.