Elisabetin kuudennella raskauskuukaudella Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan tapaamaan nuorta tyttöä, joka oli neitsyt ja luvattu vaimoksi Daavidin suvusta tulevalle Joosefille. Tytön nimi oli Maria. Enkeli tuli sisään ja sanoi hänelle: ”Terve, Maria! Ilo täyttää sinut, sillä Herra on kanssasi!” Sanat saivat Marian täysin ymmälleen, ja hän ihmetteli, mitä tällainen tervehdys mahtoi tarkoittaa. Enkeli kuitenkin jatkoi: ”Älä pelkää, Maria. Jumala on päättänyt osoittaa sinulle erityistä suosiota. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, jolle sinun pitää antaa nimeksi Jeesus. Hänestä tulee merkittävä, ja häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi. Herra Jumala antaa hänelle hänen esi-isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee kuninkaana Jaakobin sukua, ja hänen valtakautensa on ikuinen.” Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, ja Korkeimman voima peittää sinut varjoonsa. Syntyvä lapsikin on sen vuoksi pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Myös sukulaisesi Elisabet on raskaana ja odottaa poikaa vanhoilla päivillään. Hän on jo kuudennella kuukaudella, vaikka häntä pidetään hedelmättömänä. Jumalalle mikään ei ole mahdotonta.” ”Olkoon siis niin”, Maria sanoi. ”Minä olen Herran palvelija.” Niin enkeli lähti hänen luotaan. (Luuk. 1:26–38)