Uusi testamentti tuntee sekä ihmisiä, joilla oli usko lapsuudestaan asti, että heitä, joissa usko syntyi myöhemmin. Raamattu tuntee myös yhden, kuolemaantuomitun rikollisen, joka turvautui Jeesukseen elämänsä viime hetkellä (Luuk. 23:42). Paavali kirjoittaa työtoverilleen Timoteukselle: ”Muistan kyyneleesi ja vilpittömän uskosi. Se oli jo isoäidilläsi Looiksella ja sitten äidilläsi Eunikella. Olen varma, että sama usko on myös sinulla.” (2. Tim. 1:4–5.)