Sapatti oli alun perin tarkoitettu lepopäiväksi, jolloin ihminen olisi vapaa palvelemaan Jumalaa ja kiittämään häntä kaikesta. Vanha testamentti sisältää huomattavan määrän sapatin viettoon liittyviä määräyksiä. Vuosien kuluessa sapattimääräysten joukko kasvoi yhä suuremmaksi. Jeesuksen mielestä kirjanoppineiden ylläpitämä sapattimääräysten kokonaisuus oli kohtuuton taakka, jonka yksityiskohdista tavallinen kansa ei voinut olla selvillä.