”Pääsiäisjuhlan lähestyessä Jeesus tiesi, että hänen hetkensä oli tullut: hän siirtyisi tästä maailmasta Isän luokse. Hän oli rakastanut niitä, jotka tässä maailmassa olivat hänen omiaan, ja hän osoitti rakastavansa heitä loppuun asti.

Hän otti pellavaliinan ja kietoi sen vyötärölleen. Sitten hän kaatoi vettä pesuvatiin ja alkoi pestä oppilaidensa jalkoja. Hän kuivasi jalat pellavaliinaan, jonka oli kietonut vyötärölleen.

Pestyään oppilaiden jalat Jeesus pukeutui ja kävi taas pöytään. Hän sanoi: ’Ymmärrättekö te, mitä minä teille tein? Te kutsutte minua opettajaksi ja Herraksi, ja se on oikein: sehän minä olen. Jos siis minä, Herra ja opettaja, pesin teidän jalkanne, on teilläkin velvollisuus pestä toistenne jalat. Annoin teille esimerkin, jotta tekisitte samoin kuin minä tein teille. Minä vakuutan teille: palvelija ei ole suurempi kuin isäntänsä eikä lähettiläs suurempi kuin lähettäjänsä. Kun tiedätte tämän ja toimitte sen mukaisesti, olette onnellisia.’” (Joh. 13:1,4b–5,12–17.)