Kapinalliset eivät pääse lepäämään
7Siispä asia on niin kuin Pyhä Henki sanoo:
»Jos tänä päivänä kuulette Jumalan äänen,
8-10älkää kovettako sydäntänne
niin kuin esivanhempanne,
kun he kapinoivat
ja koettelivat minua autiomaassa.
He koettelivat kärsivällisyyttäni toden teolla
ja saivat neljänkymmenen vuoden ajan kokea,
mitä siitä seuraa.
Minä raivostuin sille sukupolvelle
ja sanoin: ’Aina nuo ovat lähdössä harhapoluille.
He eivät ole oppineet tuntemaan minun teitäni.’
11Niinpä vannoin vihoissani:
’He eivät taatusti pääse perille,
minun luokseni lepäämään.’»
12Pitäkää siis varanne, veljet ja sisaret, ettei kukaan teistä epäuskoisuuttaan ja pahuuttaan luopuisi elävästä Jumalasta. 13Rohkaiskaa itseänne joka päivä niin kauan kuin on voimassa tuo edellä mainittu »tämä päivä». Silloin synti ei pääse pettämään ketään teistä eikä kenenkään sydän kovetu. 14Mehän olemme osallisia Kristuksesta, jos vain pidämme loppuun asti kiinni siitä, mikä oli lujaa jo alussa.
15Kirjoituksissa siis sanotaan:
»Jos tänä päivänä kuulette Jumalan äänen,
älkää kovettako sydäntänne
niin kuin esivanhempanne,
kun he kapinoivat».
16Ketkä kapinoivat kuultuaan Jumalan äänen? Kaikki ne, jotka lähtivät Egyptistä Mooseksen johdolla. 17Keihin Jumala purki vihaansa neljänkymmenen vuoden ajan? Niihin syntisiin, joiden ruumiit jäivät autiomaahan lojumaan. 18Keille hän vannoi, etteivät nämä pääsisi hänen luokseen lepäämään? Niille, jotka eivät totelleet. 19Näin huomaamme, että lepoon pääsemisen esti epäusko.
