Jeesus näki tien poskessa miehen, joka oli ollut sokea syntymästään saakka. Oppilaat kysyivät häneltä: ”Rabbi, kuka teki sen synnin, jonka vuoksi hän syntyi sokeana? Hän itse vai hänen vanhempansa?” Jeesus vastasi: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansakaan. Hänestä tuli sokea, jotta Jumalan teot voisivat ilmetä hänessä. Meidän on tehtävä lähettäjäni työtä niin kauan kuin päivää riittää. Tulee yö, eikä silloin kukaan pysty tekemään työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, olen maailman valo.” Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan. Hän teki syljestä mutatahnaa ja siveli sitä sokean silmiin. Sitten hän sanoi: ”Mene Siloan altaalle ja peseydy.” Siloa tarkoittaa ’lähetettyä’. Mies lähti ja peseytyi ja palasi näkevänä.

Jeesus sanoi: ”Minä tulin tähän maailmaan pannakseni tuomion täytäntöön: sokeat alkavat nähdä,

mutta näkevät tulevat sokeiksi.” Jotkut lähellä olevat fariseukset kuulivat hänen sanansa ja sanoivat: ”Et kai väitä, että mekin olemme sokeita?” Jeesus vastasi: ”Jos olisitte sokeita, ette olisi syntisiä. Te kuitenkin väitätte näkevänne, ja siksi synti pysyy teissä.” (Joh. 9: 1–7, 39–41)