Armo ei ole palkkio ihmisen uskonnollisesta harjoituksesta – armollisuus on Jumalan ominaisuus. Silti armo toteuttaa myös lain ja kunnollisuuden vaatimukset yllättävällä tavalla. Jumalan hyvä tapahtui ja tapahtuu ilman ihmisen ponnistusta. Vapahtaja saa alkunsa avioliiton ulkopuolella ja syntyy lopulta säntilliseen ”porvarilliseen” suhteeseen, vaikka varmasti myös moralisoivien juorujen keskelle. Jumalan armo yllättää aina!

Jeesuksen elämä on täynnä sekä hulvatonta vapautta ja irtiottoa uskonnollisten sääntöjen pilkuntarkasta seuraamisesta että uskonnon perimmäisen luonteen toteutuksen elävää ydintä. Se oli sekä vallankumousta että hämmästyttävää konservatiivisuutta ja vanhojen kirjoitusten tuoretta tulkintaa. Professori ja pappi Alexander Schmemann kirjoittaa teoksessaan Päiväkirjat 1973–1983, että ”konservatiivisuus on surullista ja raskasta; vallankumous on pelottavaa ja kammottavaa” mutta että Kristuksessa sekä laki että vallankumous yhdistyvät uudeksi elämäksi, armoksi ja vapaudeksi.