₁₈Olen tullut siihen tulokseen, että nykyajan kärsimykset eivät ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka kerran ilmestyy meille. ₁₉Kaikki luoduthan odottavat innoissaan Jumalan lasten ilmestymistä. ₂₀Koko Jumalan luoma maailma on alistettu, ja se katoaa – ei vapaaehtoisesti vaan alistajan tahdosta. Tällä maailmalla on kuitenkin toivo, ₂₁että se kerran päästetään kuoleman orjuudesta. Silloin se vapautuu Jumalan lapsille kuuluvaan kirkkauteen.

₂₂Mehän tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja valittaa synnytyskipujaan. ₂₃Niin teemme mekin, jotka olemme saaneet Hengen ikään kuin esimakuna tulevasta. Mekin huokailemme ja odotamme malttamattomina, että meistä tulee Jumalan lapsia ja että ruumiimme lunastetaan vapaaksi.

₂₄Meillä on toivo pelastuksesta. Mutta toivo, jonka voi jo nähdä toteutuneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoisi tulevaksi sitä, mikä on jo näkyvissä! ₂₅Sen sijaan toivomme sitä, mitä emme näe. Odotamme sitä malttamattomina mutta kärsivällisinä.

₂₆Myös Henki auttaa meitä heikkoja. Mehän emme tiedä, miten meidän pitäisi rukoilla, mutta Henki itse rukoilee puolestamme sanattomin huokauksin. ₂₇Hän, joka näkee ihmisten sydämeen, tietää kyllä, mitä Henki tahtoo sanoa: Henki rukoilee pyhien puolesta Jumalan tahdon mukaisesti.

₂₈Me tiedämme, että Jumala muuttaa kaiken hyväksi niille, jotka rakastavat häntä ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. ₂₉Jumala on näet ennalta määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi ne, jotka hän on valinnut. Siksi Poika on suuren sisarusjoukon esikoinen. ₃₀Nämä ennaltamäärätyt Jumala on myös kutsunut. Hän on tehnyt oikeamielisiä niistä, jotka on kutsunut, ja antanut heille kirkkautensa.