₁₅Tähän luottaen tahdoin tulla ensin teidän luoksenne antaakseni teille uuden lahjan Jumalalta. ₁₆Teidän luotanne aioin mennä Makedoniaan ja tulla sieltä takaisin luoksenne, jotta voisitte auttaa minua jatkamaan matkaa Juudeaan. ₁₇Tuskinpa oli vastuutonta suunnitella tällaista? Vai ovatko minun aikomukseni muka pelkkiä päähänpistoja, niin että sanon »Kyllä», vaikka tarkoitan »Ei»? ₁₈Jumala voi todistaa, ettemme sano teille yhtä ja tarkoita toista. ₁₉Eihän myöskään Jumalan Poika, Jeesus Kristus, josta minä, Silvanus ja Timoteus teille julistimme, tullut luoksemme ollakseen sekä »Kyllä» että »Ei». Hän tuli ollakseen vain »Kyllä». ₂₀Kristus on vahvistanut kaiken, minkä Jumala on luvannut. Kristuksen vuoksi mekin sanomme aamenen Jumalan kunniaksi. ₂₁Jumala itse kuitenkin vahvistaa niin meitä kuin teitäkin uskossamme Kristukseen. Jumala voiteli meidät, ₂₂painoi meihin sinettinsä ja antoi vakuudeksi Hengen sydämeemme.

₂₃Jumala on todistajani, kun vakuutan henkeni kautta, että olen lykännyt Korintin-matkaani vain säästääkseni teitä. ₂₄Tarkoituksemme ei ole määräillä teidän uskoanne vaan iloita kanssanne. Uskonne kestää kyllä.

₁Tulin siihen tulokseen, ettei vierailuni saa tällä kertaa tuottaa teille surua. ₂Jos pahoitan mielenne, ei minua voi ilahduttaa kukaan muu kuin se, jonka itse olen tehnyt surulliseksi. ₃Juuri tästä kirjoitin, jottei minun tarvitsisi sinne tultuani surra niiden vuoksi, joista minun kuuluisi iloita. Luotin siihen, että minun iloni on teidänkin ilonne. ₄Kirjoitin teille raskain sydämin, suuressa hädässä, ja vuodatin monta kyyneltä. En silti halunnut tehdä teitä surullisiksi vaan osoittaa, että rakastan teitä erityisen paljon.