Niinpä Pietaria vartioitiin vankilassa. Seurakunta rukoili kuitenkin lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan.

Herodes aikoi asettaa Pietarin kansan eteen tulevana päivänä. Pietari nukkui edeltävän yön kahden sotilaan välissä, kaksissa kahleissa. Vankilan ovella oli lisäksi vartio. Äkkiä Herran enkeli seisoi Pietarin edessä ja valo loisti huoneessa. Enkeli herätti Pietarin tönäisemällä häntä kylkeen ja sanoi: ”Nyt äkkiä ylös!” Kahleet putosivat Pietarin käsistä. Enkeli jatkoi: ”Kiinnitä vyösi ja pane sandaalit jalkaan. Pue päällysvaate yllesi ja tule mukaani.”

Pietari lähti enkelin mukaan. Hän ei tajunnut, että asiat tapahtuivat todella, vaan luuli näkevänsä näkyjä. Ensimmäisen ja toisen vartion ohitettuaan he saapuivat kaupunkiin johtavalle rautaportille, joka avautui heille itsestään. He menivät portista ja kulkivat pitkin kujaa. Äkkiä enkeli oli poissa. Toinnuttuaan Pietari totesi: ”Nyt tajuan, että Herra tosiaan lähetti enkelinsä päästämään minut Herodeksen käsistä. Ei käynytkään niin kuin kansa odotti.” (Ap. t. 12: 5–11)