Jeesusta saapui kuuntelemaan paljon tullimiehiä ja syntisiä. Se sai fariseukset ja oppineet sanomaan paheksuvasti: ”Tuo toivottaa syntiset tervetulleeksi ja syö heidän kanssaan.” Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:

. . .

Sitten Jeesus sanoi: ”Miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle minun osuuteni sinun omaisuudestasi.’ Niin isä jakoi omaisuutensa pojilleen. Muutaman päivän päästä nuorempi poika keräsi tavaransa ja matkusti kaukaiseen maahan. Hän eli siellä holtittomasti ja tuhlasi koko omaisuutensa. Kun hän oli pannut kaiken menemään, tuli seudulle paha nälänhätä ja hän alkoi kärsiä puutetta. Niinpä hän meni kysymään töitä eräältä paikalliselta, ja tämä lähetti hänet maatilalleen paimentamaan sikoja. Hänellä oli niin nälkä, että hän himoitsi rehua, jolla sikoja ruokittiin. Kukaan ei kuitenkaan antanut sitä hänelle.

Silloin poika pysähtyi miettimään: ’Isäni työntekijöillä on yllin kyllin ruokaa, mutta minä kuolen täällä nälkään. Lähden takaisin isäni luokse ja sanon tehneeni väärin taivasta ja häntä kohtaan. Sanon, etten enää ansaitse olla hänen poikansa, ja pyydän, että hän pitäisi minua yhtenä työntekijöistään.’ Niin hän lähti isänsä luokse. Isä näki hänet jo kaukaa, ja hänen sydäntään riipaisi. Hän juoksi poikaa vastaan, heittäytyi hänen kaulaansa ja suuteli häntä. Poika sanoi: ’Isä, olen tehnyt väärin taivasta ja sinua kohtaan. En enää ansaitse olla poikasi.’ Isä kuitenkin sanoi palvelijoilleen: ’Tuokaa äkkiä parhaat vaatteet ja antakaa hänelle sormus sormeen ja sandaalit jalkoihin. Ottakaa lihavaksi syötetty vasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja juhlitaan! Poikani oli kuollut mutta heräsi eloon. Hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’ Niin he alkoivat juhlia.

Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän lähestyi kotia, hän kuuli musiikkia ja tanssin ääniä. Hän kutsui luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä ihmettä oli meneillään. Palvelija sanoi: ’Veljesi on palannut. Isäsi käski teurastaa lihavaksi syötetyn vasikan, koska sai hänet terveenä takaisin.’ Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos suostuttelemaan häntä, mutta hän sanoi: ’Minä olen raatanut vuosikausia kuin orja, enkä ole milloinkaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes surkeaa pikku vuohta, että olisin saanut järjestää juhlat ystävilleni. Tuon toisen poikasi palattua sinä kyllä teurastit lihotetun vasikan, vaikka hän tuhlasi omaisuutesi huoriin!’ Isä vastasi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina ollut minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Nyt oli kuitenkin syytä iloon ja juhlaan: Veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon. Hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’” (Luuk. 15: 1–3, 11–32)