₁Seuraavaksi puhun epäjumalille uhratusta lihasta. Kaikkihan me tiedämme, mitä siitä kuuluu ajatella, mutta tieto tekee ylpeäksi. Rakkaus sen sijaan saa toimimaan rakentavasti. ₂Jos joku luulee tietävänsä jotain, hänen tietonsa ei vielä ole oikeanlaista. ₃Jos joku sen sijaan rakastaa Jumalaa, Jumala tuntee hänet.

₄Niistä epäjumalille uhratuista lihoista siis: Mehän tiedämme, ettei mitään epäjumalia ole olemassakaan, eikä jumaliakaan, paitsi yksi. ₅No, onhan taivaassa ja maan päällä tietysti niin sanottuja jumalia, moniakin jumalia ja herroja. ₆Meillä on kuitenkin vain yksi Jumala, Isä, josta kaikki on lähtöisin ja jonka luokse me kaikki palaamme. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka välityksellä kaikki on luotu, meidätkin.

₇Kaikilla tätä tietoa ei kuitenkaan ole. Jotkut ovat niin tottuneita epäjumaliin, että aina lihaa syödessään he ajattelevat sen olevan epäjumalille uhrattua. Siitä he saavat tahran herkkään omaantuntoonsa. ₈Eihän Jumala meitä syömisen perusteella tuomitse. Lihan välttäminen ei meitä haittaa, eikä sen syöminen meitä hyödytä.

₉Varokaa silti, ettei teidän vapautenne saa heikkoja kompastumaan. ₁₀Sinä kyllä tiedät, ettei epäjumalia ole, mutta entä jos joku sinua epävarmempi näkee sinut syömässä epäjumalan temppelissä? Eikö hänen herkkä omatuntonsa silloin salli hänenkin syödä epäjumalille uhrattua lihaa? ₁₁Sinun tietosi vie siis tuhoon heikon lähimmäisen, jonka vuoksi Kristus kuoli. ₁₂Jos teette näin syntiä lähimmäisiänne vastaan ja vahingoitatte heidän herkkää omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan.

₁₃Siispä: jos ruoka houkuttelee lähimmäiseni ansaan, en enää ikinä syö lihaa, ettei hän joutuisi loukkuun minun takiani.