Toivo kärsimyksen keskellä
1Kovaosaisen rukous, kun hän on nääntymäisillään ja kertoo murheensa Jumalalle.
2Jumala, kuule rukoukseni,
kuuntele avunhuutoani, anna sen saavuttaa sinut.
3Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen vaikeuksissa.
Kumarru puoleeni ja kuuntele minua,
kun huudan apua.
Pidä kiirettä ja vastaa minulle!
4Minun päiväni haihtuvat savuna ilmaan,
kehoni hehkuu kuin kuuma tulisija.
5Sisimpäni on auringon paahtamaa heinää,
en muista enää syödäkään.
6Huokailuni kuihduttaa minut,
olen pelkkää luuta ja nahkaa.
7Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa,
kuin pöllö raunioiden keskellä.
8Minä valvon, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
9Kaiken aikaa minun viholliseni syyttävät minua.
Ne, jotka pilkkaavat minua,
käyttävät nimeäni kirotessaan muita.
10Minä syön tuhkaa kuin leipää
ja maustan juomani kyynelillä.
11Jumala, vihasi vallassa sinä tartuit minuun
ja viskasit minut luotasi.
12Päiväni ovat pitenevien varjojen kaltaisia,
minä kuihdun kuin ruoho.
13Mutta sinä hallitset ikuisesti, Jumala.
Sinut muistetaan sukupolvesta toiseen.
14Sinä nouset ja osoitat myötätuntoa Siionille,
sillä nyt on aika armahtaa sitä,
määräaika on käsillä.
15Sinun palvelijasi rakastavat sen kiviä,
he surevat sen tomuakin.
16Silloin vieraat kansat pelkäävät Jumalan nimeä,
kaikki maailman kuninkaat kunnioittavat häntä.
17Jumala rakentaa Siionin
ja näyttäytyy kunniassaan.
18Hän kuulee niiden rukouksen,
jotka ovat menettäneet kaiken.
Hän ei halveksi heidän pyyntöään.
19Tämä kirjoitetaan muistiin seuraaville sukupolville,
niin että ne, jotka myöhemmin syntyvät,
ylistäisivät Jumalaa.
20Hän tähyilee alas pyhästä korkeudestaan.
Jumala tutkailee maata taivaasta
21kuullakseen vankien vaikerruksen
ja vapauttaakseen kuoleman omat.
22Hän tekee näin,
jotta Siionissa julistettaisiin Jumalan nimeä,
häntä kiitettäisiin Jerusalemissa.
23Silloin kansat kokoontuvat yhteen,
kuningaskunnat tulevat palvelemaan Jumalaa.
24Jumala murtaa voimani ennen aikojaan,
hän vähentää elinpäiviäni.
25Minä sanon:
Jumalani, älä anna minun kuolla kesken kaiken.
Sinä pysyt sukupolvesta sukupolveen.
26Sinä perustit maan aikojen alussa
ja teit käsilläsi taivaat.
27Ne katoavat, mutta sinä pysyt.
Ne kuluvat kuin vaate,
sinä vaihdat ne uusiin kuin vaatekerran,
ne saavat mennä.
28Mutta sinä pysyt,
sinun vuotesi eivät pääty.
29Omiesi lapset saavat asua turvassa.
Heidän jälkeläisensä pysyvät vakaasti edessäsi.