₁Nyt on ihan pakko vähän kehuskella, vaikkei kannattaisikaan. Puhun seuraavaksi näyistä ja Herran ilmestymisistä niissä. ₂Eräs tuntemani Kristuksen oma siepattiin 14 vuotta sitten kolmanteen taivaaseen. En tiedä, oliko hän silloin omassa ruumiissaan vai poissa siitä – sen tietää vain Jumala. _3-4Tiedän, että tämä mies siepattiin paratiisiin – ruumiissaanko vai ilman sitä, Jumala yksin tietää – ja siellä hän kuuli asioita, joista ihminen ei voi eikä saa puhua. ₅Tästä miehestä minä ylpeilen, en itsestäni, paitsi heikkouksistani.

₆Vaikka tahtoisinkin kehuskella, en olisi tyhmä, sillä puhun totta. Yritän kuitenkin säästää teidät siltä, ettei kukaan ajattelisi minusta enempää kuin voi nähdä tai minulta itseltäni kuulla. ₇Ne näyt kun ovat vielä niin valtaviakin. Siksi olen saanut ruumiiseeni pistävän piikin, jotten ylpistyisi. Saatanan enkeli kurittaa minua pitääkseen minut nöyränä.

₈Vetosin kolmesti Herraan, jotta hän ottaisi tuon piikin minusta pois. ₉Herra kuitenkin vastasi: »Minun armoni riittää sinulle. Voima tarvitsee heikkoutta ollakseen täydellinen.» Kehuskelen siis mieluiten heikkouksillani, koska silloin päälleni asettuu Kristuksen voima. ₁₀Siksi siedän heikkouksiani samoin kuin niitä loukkauksia, vaikeuksia, vainoja ja ahdinkoja, joita saan kärsiä Kristuksen vuoksi. Heikkona olen vahva.

₁₁Olen heittäytynyt tyhmäksi, mutta te pakotitte minut siihen. Teidänhän olisi pitänyt puhua minun puolestani. Vaikka olenkin ihan mitätön, en ole yhtään huonompi kuin nuo mahtavat apostolit. ₁₂Olenhan sitkeästi tehnyt teidän parissanne ihmeitä ja voimatekoja merkiksi siitä, että olen oikea apostoli. ₁₃Millä tavoin te muka olette jääneet muita seurakuntia vähemmälle? Vain siten, etten ole elänyt teidän kustannuksellanne. Antakaa tämä vääryys minulle anteeksi!

₁₄Olen nyt valmis tulemaan luoksenne kolmannen kerran, enkä aio nytkään elää teidän kustannuksellanne. En halua rahojanne vaan teidät itsenne. Ei lasten pidä kerätä omaisuutta vanhemmilleen vaan vanhempien lapsilleen. ₁₅Kulutan mielelläni omat varani ja uhraan itsenikin teidän vuoksenne. Rakastatteko minua vähemmän siksi, että minä rakastan teitä näin paljon? ₁₆Olkoon sitten niin. Vaivaksi en ole teille ollut.

Olenko tosiaan niin ovela, että olen huijannut teitä? ₁₇Olenko käyttänyt teitä hyväkseni niiden ihmisten avulla, jotka olen lähettänyt luoksenne? ₁₈Kehotin Titusta käymään luonanne, ja lähetin hänen mukaansa yhden veljistä. Ei kai Titus ole käyttänyt teitä hyväkseen? Mehän olemme toimineet yhteisymmärryksessä ja seuranneet samoja jälkiä.

₁₉Olette varmaan jo pitkään ajatelleet, että puolustelemme itseämme teille. Ei suinkaan – me puhumme Jumalan edessä ja Kristuksen nimissä. Rakkaat ystävät, sanon teille kaiken tämän rakentavassa tarkoituksessa. ₂₀Pelkään näet, että sinne saavuttuani huomaan teidän olevan toisenlaisia kuin toivoisin ja että minäkin tuotan teille pettymyksen. Pelkään kohtaavani riitoja, suvaitsemattomuutta, intohimoja, oman edun tavoittelua, panettelua, juoruja, ylimielisyyttä ja levottomuuksia. ₂₁Kunpa Jumalani ei taas nöyryyttäisi minua, kun tulen luoksenne. Kunpa minun ei tarvitsisi murehtia niitä monia, jotka ovat tehneet syntiä eivätkä ole vieläkään katuneet saastaisuutta, sopimattomia seksisuhteita ja kohtuuttomuutta, joihin ovat syyllistyneet.