₁Jumala on kuningas,

vapiskaa kunnioituksesta, kansat.

Hän on noussut

kerubien kannattelemalle istuimelleen,

maakin vavahtelee.

₂Siionin Jumala on suuri,

hän hallitsee kaikkia kansoja.

₃Kiittäkää Jumalaa!

Hän on majesteettinen ja herättää kunnioitusta.

Hän on pyhä.

₄Kuningas on vahva,

kun hän rakastaa oikeutta.

Jumala, sinä säädit kansallesi Jaakobille lait,

opetit, mikä on oikein.

₅Ylistäkää Jumalaa,

meidän Jumalaamme!

Kumartukaa hänen valtaistuimensa eteen,

hänen jalkojensa juureen,

palvokaa häntä!

Hän on pyhä.

₆Mooses ja Aaron olivat hänen pappejaan,

Samuel huusi avuksi hänen nimeään.

He kutsuivat Jumalaa, ja hän vastasi heille.

₇Hän puhui heille pilvitornin ympäröimänä.

He vaalivat lakeja ja määräyksiä,

jotka Jumala heille antoi.

₈Jumala, meidän Jumalamme, sinä vastasit heille.

Annoit anteeksi, vaikka rankaisitkin heitä pahoista teoista.

₉Ylistäkää Jumalaa,

meidän Jumalaamme,

kumartukaa hänen pyhää vuortaan kohti!

Jumala, meidän Jumalamme, on pyhä.

Tahdon laulaa oikeudesta ja uskollisuudesta,

sinulle, Jumala, haluan kiitollisena laulaa.

₂Tahdon vaeltaa viisaasti täydellisellä tielläsi,

kuljethan sitä kanssani.

Tahdon hoitaa tehtäväni vilpittömin mielin.

₃En siedä silmissäni pahoja tekoja.

Vihaan juonittelua, siitä pysyn kaukana.

₄Sanoudun irti kieroista ajatuksista,

pahuudesta en tahdo tietää mitään.

₅Vaiennan sen, joka puhuu pahaa lähimmäisestään

hänen selkänsä takana.

En voi sietää ylimielisiä

enkä niitä, jotka väheksyvät naapuriaan.

₆Etsin seuraani luotettavia.

Moitteettomasti elävät saavat palvella minua.

₇Luonani ei ole tilaa petollisille,

valehtelijat, pysykää poissa näkyvistäni!

₈Joka aamu vaiennan maan pahantekijät,

teen selvää kaikista lainrikkojista Jumalan kaupungissa.