₁₁Sitten Jeesus sanoi: »Miehellä oli kaksi poikaa. ₁₂Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle minun osuuteni sinun omaisuudestasi.’ Niin isä jakoi omaisuutensa pojilleen. ₁₃Muutaman päivän päästä nuorempi poika keräsi tavaransa ja matkusti kaukaiseen maahan. Hän eli siellä holtittomasti ja tuhlasi koko omaisuutensa. ₁₄Kun hän oli pannut kaiken menemään, tuli seudulle paha nälänhätä ja hän alkoi kärsiä puutetta. ₁₅Niinpä hän meni kysymään töitä eräältä paikalliselta, ja tämä lähetti hänet maatilalleen paimentamaan sikoja. ₁₆Hänellä oli niin nälkä, että hän himoitsi rehua, jolla sikoja ruokittiin. Kukaan ei kuitenkaan antanut sitä hänelle.

₁₇Silloin poika pysähtyi miettimään: ’Isäni työntekijöillä on yllin kyllin ruokaa, mutta minä kuolen täällä nälkään. ₁₈Lähden takaisin isäni luokse ja sanon tehneeni väärin taivasta ja häntä kohtaan. ₁₉Sanon, etten enää ansaitse olla hänen poikansa, ja pyydän, että hän pitäisi minua yhtenä työntekijöistään.’ ₂₀Niin hän lähti isänsä luokse. Isä näki hänet jo kaukaa, ja hänen sydäntään riipaisi. Hän juoksi poikaa vastaan, heittäytyi hänen kaulaansa ja suuteli häntä. ₂₁Poika sanoi: ’Isä, olen tehnyt väärin taivasta ja sinua kohtaan. En enää ansaitse olla poikasi.’ ₂₂Isä kuitenkin sanoi palvelijoilleen: ’Tuokaa äkkiä parhaat vaatteet ja antakaa hänelle sormus sormeen ja sandaalit jalkoihin. ₂₃Ottakaa lihavaksi syötetty vasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja juhlitaan! ₂₄Poikani oli kuollut mutta heräsi eloon. Hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’ Niin he alkoivat juhlia.

₂₅Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän lähestyi kotia, hän kuuli musiikkia ja tanssin ääniä. ₂₆Hän kutsui luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä ihmettä oli meneillään. ₂₇Palvelija sanoi: ’Veljesi on palannut. Isäsi käski teurastaa lihavaksi syötetyn vasikan, koska sai hänet terveenä takaisin.’ ₂₈Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos suostuttelemaan häntä, ₂₉mutta hän sanoi: ’Minä olen raatanut vuosikausia kuin orja, enkä ole milloinkaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes surkeaa pikku vuohta, että olisin saanut järjestää juhlat ystävilleni. ₃₀Tuon toisen poikasi palattua sinä kyllä teurastit lihotetun vasikan, vaikka hän tuhlasi omaisuutesi huoriin!’ ₃₁Isä vastasi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina ollut minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. ₃₂Nyt oli kuitenkin syytä iloon ja juhlaan: Veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon. Hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’»