Suomen Pipliaseura

22.2.2023 vesper

UT lukukappale

Tuhlaajapoika ja hänen veljensä

11Sitten Jeesus sanoi: »Miehellä oli kaksi poikaa. 12Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle minun osuuteni sinun omaisuudestasi.’ Niin isä jakoi omaisuutensa pojilleen. 13Muutaman päivän päästä nuorempi poika keräsi tavaransa ja matkusti kaukaiseen maahan. Hän eli siellä holtittomasti ja tuhlasi koko omaisuutensa. 14Kun hän oli pannut kaiken menemään, tuli seudulle paha nälänhätä ja hän alkoi kärsiä puutetta. 15Niinpä hän meni kysymään töitä eräältä paikalliselta, ja tämä lähetti hänet maatilalleen paimentamaan sikoja. 16Hänellä oli niin nälkä, että hän himoitsi rehua, jolla sikoja ruokittiin. Kukaan ei kuitenkaan antanut sitä hänelle.

17Silloin poika pysähtyi miettimään: ’Isäni työntekijöillä on yllin kyllin ruokaa, mutta minä kuolen täällä nälkään. 18Lähden takaisin isäni luokse ja sanon tehneeni väärin taivasta ja häntä kohtaan. 19Sanon, etten enää ansaitse olla hänen poikansa, ja pyydän, että hän pitäisi minua yhtenä työntekijöistään.’ 20Niin hän lähti isänsä luokse. Isä näki hänet jo kaukaa, ja hänen sydäntään riipaisi. Hän juoksi poikaa vastaan, heittäytyi hänen kaulaansa ja suuteli häntä. 21Poika sanoi: ’Isä, olen tehnyt väärin taivasta ja sinua kohtaan. En enää ansaitse olla poikasi.’ 22Isä kuitenkin sanoi palvelijoilleen: ’Tuokaa äkkiä parhaat vaatteet ja antakaa hänelle sormus sormeen ja sandaalit jalkoihin. 23Ottakaa lihavaksi syötetty vasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja juhlitaan! 24Poikani oli kuollut mutta heräsi eloon. Hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’ Niin he alkoivat juhlia.

25Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän lähestyi kotia, hän kuuli musiikkia ja tanssin ääniä. 26Hän kutsui luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä ihmettä oli meneillään. 27Palvelija sanoi: ’Veljesi on palannut. Isäsi käski teurastaa lihavaksi syötetyn vasikan, koska sai hänet terveenä takaisin.’ 28Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos suostuttelemaan häntä, 29mutta hän sanoi: ’Minä olen raatanut vuosikausia kuin orja, enkä ole milloinkaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes surkeaa pikku vuohta, että olisin saanut järjestää juhlat ystävilleni. 30Tuon toisen poikasi palattua sinä kyllä teurastit lihotetun vasikan, vaikka hän tuhlasi omaisuutesi huoriin!’ 31Isä vastasi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina ollut minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. 32Nyt oli kuitenkin syytä iloon ja juhlaan: Veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon. Hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’»

Luuk. - Luukas 15:11-32UT2020Avaa lukunäkymä
Suomen Pipliaseurav.4.21.8
Seuraa meitä