Jeesus jatkoi vertauksiaan ja sanoi heille: ”Taivaiden valtakuntaa voi ajatella näin: Kuningas järjesti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijansa kutsumaan vieraita häihin, mutta kutsutut eivät halunneet tulla. Kuningas lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: ’Olen valmistanut aterian. Härät ja lihaviksi syötetyt vasikat on teurastettu, ja kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!’ Kutsutut eivät kuitenkaan välittäneet kutsusta vaan lähtivät kuka minnekin, joku pellolleen, joku liikkeeseensä. Toiset kävivät käsiksi palvelijoihin ja pahoinpitelivät ja tappoivat heidät. Silloin kuningas raivostui ja lähetti sotajoukkonsa tuhoamaan tappajat ja polttamaan heidän kaupunkinsa. Sitten hän sanoi palvelijoilleen: ’Häät ovat valmiina, mutta kutsutut eivät olleet kutsun arvoisia. Lähtekää siis kaupungin porteille ja kutsukaa häihin kaikki, jotka vain löydätte.’ Palvelijat lähtivät ja kokosivat kaikki, jotka he löysivät, niin hyvät kuin pahatkin. Hääpaikka täyttyi ruokailijoista. Kun kuningas meni katsomaan vieraita, hän näki miehen, joka ei ollut pukeutunut juhlapukuun. Hän kysyi: ’Ystävä hyvä, miten olet tullut tänne ilman juhlapukua?’ Mutta vieras vain istui vastaamatta mitään. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: ’Sitokaa hänen kätensä ja jalkansa ja heittäkää hänet ulos, synkimpään pimeyteen. Siellä itketään ja purraan hammasta. Monet on kyllä kutsuttu mutta harvat valittu.’” (Matt. 22: 1–14)