Tiedätte itse hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Juuri kun ihmiset tuudittautuvat turvallisuuden tunteeseen, tuho yllättää heidät kuin supistukset raskaana olevan naisen. Sitä he eivät pääse pakoon. Te ette kuitenkaan elä pimeässä, veljet ja sisaret, eikä tuhon päivä pääse yllättämään teitä kuin varas. Te olette kaikki valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle. Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pidettävä päämme selvänä. Yöllä jotkut nukkuvat ja toiset ryyppäävät. Me sen sijaan olemme päivän lapsia. Meidän on pysyttävä selvin päin ja pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan. Kypäränä meillä on pelastuksen toivo. Ei Jumala valinnut meitä vihansa kohteiksi vaan pelastaakseen meidät Herramme Jeesuksen Kristuksen avulla. Kristus kuoli puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. Kannustakaa ja tukekaa siis toisianne, ja niinhän te teettekin. (1. Tess. 5:2–11)