Arkikieleemme on pesiytynyt omahyväistä, ulkokultaista ja tekopyhää tarkoittava sana fariseus. Sana on peräisin evankeliumeista, joissa fariseukset kuvataan Jeesuksen kiivaiksi vastustajiksi. He nuhtelivat Jeesusta ja hänen oppilaitaan siitä, että nämä eivät noudattaneet juutalaisia tapoja oikealla tavalla. Vastoin isien oppeja Jeesus ja oppilaat korjasivat viljaa sapattina, söivät pesemättä ensin käsiään kultillisten sääntöjen vaatimalla tavalla, eivätkä paastonneet oikein.

Vanhemmassa raamatuntutkimuksessa ja kirkon julistuksessa tämä kuva fariseuksista on omaksuttu kritiikittömästi, ja se on muovannut myös tavallisten ihmisten mielikuvaa heistä. Evankeliumien piirtämä kielteinen kuva ei kuitenkaan tee oikeutta Jeesuksen ajan fariseuksille. Jotkut fariseuksista olivat ajatuksineen hyvinkin lähellä Jeesusta. Esimerkiksi fariseusten piirissä vaikuttaneen rabbi Hillelin ajatukset ovat samankaltaisia Jeesuksen opetuksen kanssa. Miten muuten voisi ollakaan, koska Jeesus itse oli juutalainen, tunsi kirjoitukset ja noudatti, tosin luovasti, juutalaisia tapoja. Hän avasi kirjoituksiin uuden ulottuvuuden. Johannesta seuraten: Jeesus ei noudattanut sanaa. Hän oli Sana ja elämä.