Esivanhemmista kerrotaan heidän uskonsa vuoksi. . . . Nämä kaikki uskoivat kuollessaan, vaikka heille annetut lupaukset eivät olleet toteutuneet. He olivat vain nähneet kaukaa sen, mikä heille oli luvattu. He olivat toivottaneet sen tervetulleeksi ja tunnustaneet olevansa maan päällä vieraita ja muukalaisia. Näin sanoessaan he osoittivat kaipaavansa kotimaata.

Jos he olisivat haikailleet siihen maahan, josta olivat lähteneet, he olisivat aivan hyvin voineet palata sinne. He kuitenkin kaipasivat parempaa – taivaallista kotimaata. Siksi Jumala ei häpeä heitä eikä sitä, että häntä kutsutaan heidän Jumalakseen. Onhan hän tehnyt heille jo kaupunginkin valmiiksi.

Usko sai Abrahamin tuomaan uhriksi Iisakin, kun häntä testattiin. Hän toi uhriksi ainoan poikansa, josta hänelle oli luvattu: ”Iisakin kautta sinun sukusi jatkuu.” Abraham arveli, että Jumala pystyy jopa herättämään ihmisen kuolleiden joukosta, ja niin hän sai poikansa takaisin. Tämä tapahtuma on ylösnousemuksen vertauskuva. (Hepr. 11: 2, 13–19)