Jeesus sanoi: ”Jumalan valtakuntaa voi ajatella näin: Viljelijä kylvää siemenen maahan. Hän nukkuu yönsä ja herää aamuisin uuteen päivään. Vilja nousee esiin maasta ja kasvaa, eikä viljelijä tiedä, miten se tapahtuu. Maa tuottaa ensin korren, sitten tähkän, sitten valmiit jyvät tähkään. Vilja kasvaa aivan itsestään, mutta kun se on kypsynyt ja on sadonkorjuun aika, se leikataan sirpillä.”

Jeesus jatkoi: ”Millä vertauksella voisimme kuvata Jumalan valtakuntaa? Ajatellaanpa maahan kylvettyä sinapinsiementä. Se on pienin kaikista maailman siemenistä, mutta kun varsi nousee maasta, se kasvaa kaikkia muita puutarhan kasveja suuremmaksi. Se tekee niin suuria oksia, että taivaan linnut voivat pesiä sen varjossa.”

Jeesus käytti opettaessaan monia tällaisia vertauksia. Hän puhui niin, että kuulijat pystyivät ymmärtämään. Ilman vertauksia Jeesus ei heille puhunut. Oppilailleen hän kuitenkin selitti kaiken, kun he olivat keskenään. (Mark. 4: 26–34)