”Keskiajan kilvoittelijat puhuvat ihmisen sisimmästä, ’paikattomasta paikasta’ ja ’tilattomasta tilasta’, jota Jumala haluaa koskettaa ja jossa hän haluaa tulla eläväksi. Raamatun alkukertomusten pohjalta tätä sisimmäistä tilaa voi kutsua Jumalan kuvaksi ihmisessä.

Se on syvä pohja, sielumme kaikkein sisin tai persoonan keskus, jossa Jumala voi syntyä ja asua. Augustinus sanoo tämän näin: Sinä olet luonut meidät itsellesi, Herra, ja sydämemme on levoton kunnes se löytää levon sinussa.

Siksi yhtäältä kipeästi kaipaan jotakin ja etsin sitä, mutta samalla minua pelottaa kohdata itsessäni asuva tyhjyys.” (Kalevi Virtanen: Vapaa pudotus armoon.)