Suomen Pipliaseura

26.6.2022 laudes

UT lukukappale

Laiva joutuu myrskyyn

13Kun etelätuuli virisi, miehistö uskoi pääsevänsä Foiniksiin. Niinpä he nostivat ankkurin ja purjehtivat aivan Kreetan rannikon tuntumassa. 14Ei mennyt kauan, kun saarelta päin syöksyi hirmumyrsky, jota merimiehet nimittivät koillismyräkäksi. 15Laiva ei kyennyt nousemaan tuuleen, ja niin jouduimme jättäytymään tuuliajolle. 16Viiletimme Kauda-nimisen saaren suojaan. Siellä saimme vaivoin haltuumme veneen, jota olimme vetäneet perässämme. 17Kun vene oli nostettu ylös, laivan ympärille kiedottiin köysiä vahvistukseksi. Merimiehet pelkäsivät ajautuvansa Syrtin hiekkasärkille. Siksi he kiinnittivät laivan keulaan kankaan pitkillä köysillä. Sitten he laskivat kankaan mereen hidastamaan kulkua.

18Kun seuraavana päivänä olimme yhä rajun talvimyrskyn kourissa, miehistö heitti lastia mereen. 19Kolmantena myrskypäivänä he heittivät omin käsin mereen laivan varusteita. 20Mutta kun aurinkoa ja tähtiä ei näkynyt päiväkausiin, ja kova talvimyrsky vain jatkui, kadotimme kaiken toivon pelastumisesta. 21Kun emme enää kyenneet edes syömään, Paavali nousi toisten joukosta ja sanoi: »Hyvät miehet, teidän olisi pitänyt uskoa minua ja olla lähtemättä merelle Kreetalta. Silloin olisitte välttäneet tämän onnettomuuden ja sen tuomat tappiot. 22Älkää kuitenkaan olko huolissanne. Kukaan teistä ei kuole, menetätte vain laivanne. 23Viime yönä minulle näet ilmestyi enkeli sen Jumalan luota, jolle minä kuulun ja jota minä palvon. 24Enkeli sanoi: ’Älä pelkää, Paavali, sillä sinun pitää päästä keisarin eteen. Siksi Jumala suojelee sinua ja kaikkia niitä, jotka purjehtivat kanssasi.’ 25Älkää siis olko huolissanne, miehet. Minä luotan Jumalaan ja siihen, että hänen ilmoituksensa toteutuu. 26Jollekin saarelle meidän pitää ajautua.»

Haaksirikko ja pelastuminen

27Tuli neljästoista yö, jonka ajelehdimme Adrianmerellä. Keskiyöllä merimiehet aavistivat meidän lähestyvän maata. 28He mittasivat veden syvyyden luotaamalla ja totesivat sen olevan lähes neljäkymmentä metriä. Vähän ajan päästä he mittasivat uudestaan, ja nyt vettä oli vajaat kolmekymmentä metriä. 29Merimiehet pelkäsivät meidän ajautuvan kallioihin. He heittivät laivan perästä neljä ankkuria ja rukoilivat, että tulisi aamu. 30Sitten he yrittivät paeta laivasta. He laskivat veneen mereen ja olivat muka aikeissa vetää ankkureita keulasta. 31Paavali sanoi sadanpäällikölle ja sotilaille: »Jos nuo eivät pysy laivassa, te ette voi pelastua.» 32Silloin sotilaat katkaisivat köydet ja päästivät veneen menemään.

33Ennen auringonnousua Paavali kehotti kaikkia syömään. »Jo neljättätoista päivää te istutte ruokahaluttomina ettekä syö mitään. 34Siksi neuvon teitä syömään jotain. Se auttaa teitä pelastumaan, sillä kukaan teistä ei menetä edes hiusta päästään.» 35Tämän sanottuaan Paavali otti esiin leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien kuullen. Hän mursi leivästä palan ja alkoi syödä. 36Muidenkin mieliala koheni, ja he ottivat ruokaa. 37Meitä oli laivassa kaikkiaan 276 henkeä. 38Kun kaikki olivat syöneet itsensä täyteen, laivaa kevennettiin heittämällä viljalasti mereen.

39Kun aamu valkeni, merimiehet eivät tunteneet edessä olevaa maata. He huomasivat kuitenkin hiekkarantaisen lahden ja päättivät yrittää sinne. 40He katkaisivat ankkuriköydet ja antoivat ankkurien jäädä mereen. Kun myös peräsinten köydet oli irrotettu, keulapurje nostettiin ja kurssi pidettiin kohti rantaa. 41Laiva osui kuitenkin hiekkasärkkään ja juuttui siihen keulastaan kiinni. Perä sen sijaan alkoi hajota aaltojen voimasta.

42Sotilaat saivat ajatuksen tappaa vangit, ettei kukaan pääsisi uimaan pakoon. 43Sadanpäällikkö kuitenkin esti heidän aikeensa, sillä hän halusi pelastaa Paavalin. Hän käski uimataitoisten hypätä ensimmäisinä laidan yli ja pyrkiä rantaan. 44Toisten hän käski mennä perässä lankkujen ja muiden laivankappaleiden avulla. Lopulta kaikki pääsivät hengissä maihin.

Ap. t. - Apostolien teot 27:13-44UT2020Avaa lukunäkymä
Suomen Pipliaseurav.4.26.9
Seuraa meitä