Suomen Pipliaseura

26.7.2022 vesper

UT lukukappale

2Antakaa meille paikka sydämessänne. Emme ole loukanneet ketään, emme ole vahingoittaneet ketään emmekä pyrkineet hyötymään kenestäkään. 3En halua tuomita teitä. Sanoinhan jo, että te olette sydämessämme. Me kuolemme ja elämme yhdessä teidän kanssanne. 4Voin puhua teille aivan suoraan, ja olen teistä hyvin ylpeä. Olen saanut suurta lohtua, ja kaikkien vaikeuksiemme keskelläkin olen haljeta ilosta.

Paavali Makedoniassa

Titus rohkaisijana

5Kun tulimme Makedoniaan, tilanteemme ei helpottunut lainkaan. Kaikenlaiset vaikeudet ahdistivat meitä – ulkoapäin taistelut, sisältäpäin pelot. 6Jumala kuitenkin rohkaisee masentuneita, ja meitä hän rohkaisi antamalla Tituksen tulla luoksemme. 7Tuntui helpottavalta, kun hän saapui. Oli hienoa kuulla, miten te olitte rohkaisseet häntä. Hän kertoi, kuinka te kaipaatte minua, kuinka surette ja kuinka kiihkeästi pidätte minun puoliani. Se on ilahduttanut minua entisestään.

Paavalin aiemman kirjeen vaikutus

8En kadu, vaikka pahoitin mielenne kirjeelläni. Kaduin kyllä hetken huomattuani, että olin tuottanut teille mielipahaa. 9Nyt olen kuitenkin iloinen – en siksi, että tulitte pahalle mielelle, vaan siksi, että mielipaha sai teidät toimimaan toisin. Teidän murheenne oli Jumalan mielen mukaista, joten emme aiheuttaneet teille mitään vahinkoa.

10Jumalan mielen mukainen murehtiminen johtaa pelastukseen, eikä sitä pidä katua. Maallisten asioiden murehtiminen taas johtaa kuolemaan. 11Katsokaa nyt, mitä tämä Jumalan mielen mukainen murhe on saanut teissä aikaan: Olette puolustautuneet, suuttuneet, pelänneet, kaivanneet minua, pitäneet kiihkeästi minun puoliani ja rangaisseet syyllistä. Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne tässä asiassa viattomia. 12Niinpä en kirjoittanutkaan teille kenenkään tekemien tai kärsimien vääryyksien vuoksi. Kirjoitin teille Jumalan edessä saadakseni teidät tajuamaan, kuinka tinkimättömästi olette pitäneet minun puoliani 13ja siten rohkaisseet meitä.

Vielä tätä rohkaisuakin enemmän olemme ilahtuneet Tituksen ilosta, kun hänen ei enää tarvitse olla teistä huolissaan. 14En joutunut häpeämään sitä, että olin kehunut teitä hänelle. Se, mitä olemme puhuneet teille, on totta. Samoin on totta sekin, mistä olemme kehuneet teitä Titukselle. 15Tituksen mieltä lämmittää muistella, miten kuuliaisia te kaikki olitte ja miten arasti ja kunnioittavasti otitte hänet vastaan. 16Olen iloinen siitä, että voin luottaa teihin joka asiassa.

2. Kor. - 2. kirje korinttilaisille 7:2-16UT2020Avaa lukunäkymä
Suomen Pipliaseurav.4.23.1
Seuraa meitä