Uudessa testamentissa toistuu tuon tuostakin kehotus ”älkää tuomitko”. Jaottelemme ihmiset helposti, kuin luonnostaan, hyväksyttyihin ja ulkopuolisiin – tunnistamme rajan, joka erottaa omat vieraista. Hyvä vahtikoira heiluttaa iloisesti häntäänsä laumaan kuuluville, mutta murisee ja haukkuu tuntemattomille.

Rakkauden kaksoiskäsky ylittää oman reviirin: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi kuin itseäsi. Jeesus siirtää myös vihollisemme lähimmäistemme piiriin: ”Olette kuulleet sanonnan: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi.’ Mutta minä sanon teille: Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka vainoavat teitä.” (Matt. 5:43–44.) Emme voi siis tuomita, emme hyläten emmekä hyväksyenkään ketään. Tuomitseminen ei kuulu minulle. En saa vastausta kysymykseen ”entä hän?” Kuulen sen sijaan: ”Seuraa sinä minua!”