Matkalla Jerusalemiin Jeesus vei kaksitoista oppilastaan erilleen ja sanoi heille: ”Kuulkaa, me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä Ihmisen Poika luovutetaan ylipappien ja oppineiden käsiin, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan. He antavat hänet vierasuskoisten irvailtavaksi, ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi, mutta kolmantena päivänä hänet herätetään kuolleista.”

Sebedeuksen poikien äiti tuli poikiensa kanssa Jeesuksen luokse ja heittäytyi maahan esittämään pyyntöä. ”Mitä haluat?” Jeesus kysyi. Äiti sanoi: ”Lupaatko, että nämä kaksi saavat valtakunnassasi istua sinun vieressäsi, toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi?” ”Ette tiedä, mitä pyydätte”, Jeesus vastasi. ”Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon?” ”On”, pojat vastasivat. Silloin Jeesus sanoi: ”Kyllä te sen maljan vielä juottekin, mutta minun oikealla tai vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun luvattavissani. Ne paikat on varattu niille, joille Isäni on ne tarkoittanut.”

Kun muut kymmenen oppilasta kuulivat tästä, he suuttuivat veljeksille. Silloin Jeesus käski heidät puheilleen ja sanoi: ”Tehän tiedätte, että hallitsijat pitävät kansoja alamaisinaan ja että suurmiehet alistavat kansat valtaansa. Teidän keskuudessanne näin ei kuitenkaan saa olla. Jos joku teistä tahtoo tulla suureksi, hänen on oltava toisten palvelija. Jos joku teistä haluaa olla ensimmäinen, hänen on oltava toisten orja. Eihän Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja maksamaan hengellään kaikkien lunnaat.” (Matt. 20: 17–28)